Lauantain lehdessä Kalevan Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa lestadiolaisen herätysliikkeen kipeiden kysymysten käsittelyyn teatterissa.
Oulun kaupunginteatterissa esitetään Taivaslaulu-näytelmää, joka käsittelee elämää lestadiolaisen herätysliikkeen vaikutuspiirissä. Pauliina Rauhalan kirjasta on tehty Oulun ohella sovitus Tampereen Työväen Teatteriin. Sopiiko uskonnon käsittely teatteriin?
Kaleva kysyi useammalta lestadiolaisen liikkeen vaikuttajalta näkemystä, mutta kukaan heistä ei halunnut kommentoida tätä kysymystä.
Ratkaisu: äänin 5-0 kyllä sopii.
- Kriittisyys, huumori ja uskonto sopivat yhteen, mutta vihapuheen ja tarkoituksellisen loukkaamisen pitäisin teatterin ulkopuolella. Kun esitys käsittelee oikeaa, olemassa olevaa uskonnollista ryhmittymää, on tietysti ajateltava, mitä lavalla sanotaan, varsinkin kun näytelmää esitetään kutakuinkin ryhmittymän kotiseudulla, arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila Helsingin yliopistosta toteaa.
- Koko länsimainen kuvataide ammensi aihepiirinsä uskonnosta vuosisatojen ajan. Sama koskee kirjallisuutta ja teatteria. Jos oikein ymmärrän näytelmä (Taivaslaulu) käsittelee inhimillisiä tuntemuksia eikä siten ole mitenkään suunnattu ketään vastaan, Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispa, Metropoliitta Elia toteaa.
- Teatterilla on erityiset vahvuutensa käsitellä luonteeltaan yhtä aikaa yksityistä ja yhteisöllistä uskontoa ja synnyttää keskustelua. Esityksessä syntyvä sosiaalisen ja yksityisen kokemisen ja tulkinnan tila sekä vuorovaikutus yleisön kanssa tarjoavat katsojalle tilaa eläytyä ja kohdata itseään, kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Hanna-Leena Nissilä Oulun yliopistosta sanoo.
Sopiiko uskonnon käsittely teatterin lavalle? Kerro mielipiteesi kommentoimalla tätä juttua.