Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa uhanalaisten riistavesilintujen metsästykseen.
Uhanalaisten lajien metsästyksen salliminen puhutti eduskunnassa, kun joukko kansanedustajia teki kirjallisen kysymyksen kolmen erittäin uhanalaiseksi luokitellun riistalajin rauhoittamisesta. Maa- ja metsätalousministeriöllä ei ole kuitenkaan suunnitelmia kieltää metsästystä.
Riistavesilinnuista kuusi lajia on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaisiksi ja neljä vaarantuneiksi. Jouhisorsa, heinätavi, tukkasotka, punasotka, tukkakoskelo ja nokikana on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi ja metsähanhi, haapana, haahka sekä isokoskelo vaarantuneiksi. Lisäksi alli on silmälläpidettävä laji.
Raadin ratkaisu äänin 3-2: uhanalaisten riistavesilintujen metsästystä ei pidä kieltää.
– Ei, sillä metsästys ei ole perimmäinen syy tiettyjen vesilintulajien taantumiseen, Suomen Metsästäjäliiton koulutuspäällikkö Ere Grenfors toteaa.
Grenfors pitää keskeisimpinä tekijöinä taantumisessa elinympäristöjen umpeenkasvua ja pienpetoja.
– Koska metsästävät maanomistajat ovat tärkein ryhmä, joka parantaa vesilintujen elinympäristöjä sekä hoitaa ja perustaa kosteikoita, ei ole järkevää viedä heiltä motivaatiota näihin toimiin metsästyskielloilla, hän perustelee.
Kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään Grenforsin mukaan positiivisuuden kautta; suositellaan kohdentamaan metsästys kulloinkin parhaiten verotusta kestäviin lajeihin ja lisätään resursseja elinympäristöjen hoitoon ja pienpetopyyntiin.
– Viimeaikainen taantuminen ei liity niinkään metsästyspaineeseen, vaan elinympäristöjen muuttumiseen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) näkee.
Lepän mukaan olennaista on kehittää kosteikkojen hoitoon uusia, maanomistajien ja metsästäjien motivointiin perustuvia toimintamalleja.
– Viime kesänä uudistettu metsästyslakimme on Euroopassa malliesimerkki, sillä se mahdollistaa tarvittaessa metsästyksen säätelyn nopeasti ja tarkasti, esimerkiksi alueellisesti, ajallisesti tai metsästäjäkohtaisen saaliskiintiön avulla.
– Saalistietoa on kuitenkin tarkennettava, joten maa- ja metsätalousministeriö esittää pakollista saalisilmoitusvelvollisuutta taantuvien vesilintulajien metsästyksestä, Leppä lisää.
– Uhanalaisuus tarkoittaa, että lajilla on korkea todennäköisyys hävitä luonnosta, professori Janne Kotiaho muistuttaa. Kotiaho on ekologian professori ja resurssiviisausyhteisön tieteellinen johtaja Jyväskylän yliopistossa.
– Erittäin uhanalaiseksi määritetyllä lajilla todennäköisyys hävitä on 20–50 prosenttia seuraavan 20 vuoden aikana. Tämä voidaan tulkita niin, että jos lisätoimia lajien elinolojen parantamiseksi ei tehdä, joka viides – joka toinen erittäin uhanalainen laji häviää seuraavan 20 vuoden aikana, Kotiaho toteaa.
– Riistavesilintujen suurin uhka ei ole metsästys, vaan niiden elinympäristöjen heikentyminen ja häviäminen. Tästä huolimatta jokaisen yksilön tappaminen pienentää lajin populaatiota eikä ainakaan paranna lajin selviytymistodennäköisyyttä, hän lisää.
Hailuodon metsästysseuran puheenjohtajan Hannu Viitaluoman mielestä metsästystä ei pidä kieltää.
– Uhanalaisiksi arvioituja vesilintuja voidaan metsästää kestävän kehityksen periaatteella niin kuin muitakin riistalajeja, Viitaluoma toteaa.
– Metsästäjien ja metsästysseurojen tekemä riistanhoitotyö koskien riistavesilintuja on kattava. Metsästäjät huolehtivat vesilintujen elinoloista niittämällä ruovikoita, tekemällä kosteikkoalueita ja keinopesiä. Vesilintujen eteen tehtävä työ on samalla riistalajien tunnistamista ja oppimista niiden käyttäytymisestä, hän jatkaa.
Metsästysseurat voivat Viitaluoman mukaan osaltaan rajoittaa tiettyjen riistalajien metsästystä huomattuaan niiden olemassaolon heikentyneen.
– Valikoivalla metsästyksellä ja riistanhoitotyöllä saavutetaan parempaa tulosta riistan elinvoimaisuuden hyväksi.
– Uhanalaisuus kertoo lajin heikosta tilanteesta. Tarpeesta ryhtyä toimenpiteisiin, jotta väheneminen saadaan pysäytettyä ja kanta kasvuun, BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi korostaa.
Metsästyksen lopettaminen olisi Lehtiniemen mielestä edullisin ja helpoin toimintakeino tiellä lajin tilanteen parantamiseksi.
– Lintujen metsästys on harrastus samaan tapaan kuin vaikkapa hiihtäminen tai luontokuvaus. Nyt toisilla on oikeus vähentää hädänalaisia lintuja huvin vuoksi. Lisätä ahdinkoa lajeille, joiden tarkkailu tuo iloa sadoille tuhansille ihmisille.
– Järjetöntä. Metsästyksen tulee perustua luonnonvarojen kestävään käyttöön. Näin on kirjattu myös metsästyslakiin, Lehtiniemi muistuttaa.
Mitä mieltä olet uhanalaisten riistavesilintujen metsästyksestä? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.