Lauantain lehdessä Kalevan kokoama Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa palkkatietojen julkisuuteen.
Palkkasalaisuuden purkaminen on noussut esille, jotta tasa-arvo palkoissa toteutuisi nykyistä paremmin.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK esitti, että luottamusmiehellä tulisi olla oikeus saada edustamiensa työntekijöiden palkkatiedot, ellei työntekijä kieltäydy siitä. Tämä edistäisi STTK:n mielestä palkkatasa-arvoa ja palkoista sopimista paikallisesti.
Pitäisikö palkkatiedot olla nykyistä julkisempia?
Ratkaisu äänin 3-2 ei pidä olla julkisia.
Johtaja Katarina Murto STTK:sta huomauttaa, että naisten palkka on keskimäärin 83,3 prosenttia miesten palkoista, ja osa palkkaerosta on hänen mukaansa perusteetonta.
– Henkilöstön edustajalla on oikeus saada palkkatiedot henkilöstöryhmittäin kerran vuodessa, ja pyynnöstä ammattiryhmittäin. Yksittäisen työntekijän palkkatiedot eivät saa käydä ilmi. Jotta perusteettomia palkkaeroja saadaan kurottua umpeen, luottamusmiehillä tulisi olla oikeus saada edustettavien palkkatiedot eriteltyinä. Avoimuus edistäisi palkkatasa-arvoa ja paikallista sopimista. Luottamusmies on vaitiolovelvollinen. Parempi tiedonsaanti lisäisi oikeudenmukaisuutta ja luottamusta työpaikoilla, Murto toteaa.
Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että jokaisen ansiotulotiedot tulevat verotustietoina julkiseksi joka vuosi 1. marraskuuta. Lisäksi valtion, kuntien ja seurakuntien työntekijöiden palkkatiedot ovat nimikirjalain mukaan julkisia.
– Palkkatasa-arvo on ongelma myös julkisessa hallinnossa. Palkkatietojen julkisuus ei siten edistä palkkatasa-arvoa, joten tällä perusteella julkisuutta ei ole syytä lisätä yksityisellä sektorilla. Laajempi julkisuus pitää sisällään ongelmia yksityisyyden suojan ja liikesalaisuuksien kannalta katsottuna. Julkisen sektorin palkkatietojen julkisuus voitaisiin laajentaa julkishallinnon kokonaan omistamiin yrityksiin, Voutilainen esittää.
Keskuskauppakamarin verojohtajan Ann-Mari Kemellin mielestä yksityishenkilön julkisten tietoja täytyy palvella jotakin merkittävää yhteistä hyvää.
– Palkkatietojen julkistamista voidaan verrata verotietojen julkistamiseen. Julkisia verotietoja käytetään lähinnä iltapäivälehtien otsikoinnissa, ja nykyisellään on vaikea nähdä, mitä yhteistä hyvää ne tässä laajuudessa palvelevat. Sama koskee palkkatietoja. On siis vaikea nähdä, että julkistamisella saavutettaisiin mitään sellaista yhteistä hyvää, joka menisi yksilönsuojan edelle. Tärkeämpää on, että palkkausperusteet ovat läpinäkyvät ja niitä noudatetaan yrityksissä johdonmukaisesti.
Lakiasiainjohtaja Markus Äimälä Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta mainitsee, että palkka on työnantajan ja työntekijän välinen yksityisasia, joten palkkasalaisuuden tulee olla hänen mielestään pääsääntö.
– Perusteettomiin palkkaeroihin päästään jo nykyään puuttumaan muun muassa pakollisten palkkakartoitusten kautta, joissa on kerrottava naisten ja miesten keskimääräiset palkat eri ammattiryhmissä. Paikallista sopimista palkoista edistäisi parhaiten se, että luovuttaisiin kaikille saman suuruisina tulevista yleiskorotuksista ja annettaisiin työpaikoille oikeus sopia laajemmin palkankorotuksista
Toimitusjohtaja Marjo Kolehmainen Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjistä sanoo, että mikään ei nytkään estä työntekijää kertomasta edustajalleen omaa palkkansa.
– Olennaista on lisätä paikallista sopimista kaikista työehdoista. Tämä ei edellytä sitä, että työpaikalla palkat olisivat julkisia.
Kolehmaisen mielestä voidaan kysyä lisäisikö julkisuus työpaikan hyvää henkeä vai kävisikö toisinpäin ja alettaisiin kyräillä?
– Muutos voisi johtaa palkkojen tasapäistämiseen, joka ei korreloisi työntekijän osaamiseen. Ansiokehitys voisi hidastua, kun henkilökohtaista suoriutumista olisi vaikeampi huomioida palkkauksessa. Perustellutkin palkankorotukset ja palkkaerot henkilöiden välillä voitaisiin kyseenalaistaa, Kolehmainen arvioi.
Mitä mieltä olet palkkatietojen julkisuudesta? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.