Viime viikkojen aikana tapahtuneita joukkosurmia on käsitelty mediassa näkyvästi. Osan tapahtumista voi luokitella terrori-iskuiksi, toiset vaikuttavat yksittäisiltä teoilta, joiden takana on mieleltään järkkynyt henkilö.
Terroristijärjestöt hyötyvät mahdollisimman suuresta julkisuudesta ja toisaalta näkyvyys voi houkutella jäljittelijöitä. Uutisiin myös turtuu helposti.
Lauantaikäräjät kysyy tällä kertaa, pitäisikö median hillitä uutisointia joukkosurmista.
Ratkaisu äänin 3-2 kyllä pitäisi.
Kriisipsykologiaan erikoistuneen dosentti Salli Saaren mielestä uutisointia pitäisi hillitä, mutta se tuskin käytännössä mahdollista.
– Tiedetään, että uutisointi on yksi joukkosurmien tekijöitä motivoiva asia. Se, että uutisointi lisää heidän tunnettavuuttaan, motivoi heitä, joilla on sen tyyppisiä ajatuksia ja suunnitelmia. Esimerkiksi Kauhajoen koulusurma aiheutti valtavan uhkausepidemian, joka saatiin loppumaan sillä, että uhkauksia ei enää uutisoitu.
Saaren mukaan olennaista on, että uutisoinnissa tuodaan esille uhrien näkökulmaa ja sitä, mitä teko aiheuttaa läheisille. Tekijä tulisi jättää mahdollisimman vähälle huomiolle.
Viestinnän oppiaineen yliopistonlehtori Johanna Sumiala Helsingin yliopistossa vastaa myös kysymykseen myöntävästi. Hänen mielestään kyse on kuitenkin siitä, miten asioita uutisoidaan.
– Journalistit eivät lopeta uutisointia maailman joukkosurmista. Kyse on siitä, miten niitä pitäisi käsitellä nykyisessä digimaailmassa. Esimerkiksi Ranskassa Le Monde ei enää julkaise iskujen tekijöiden kuvia, koska ei halua palvella iskun tekijöiden tavoitetta – näkyvyyttä. Näkyvyys tuo glooriaa, inspiroi uusia yrittäjiä ja uudet iskut kärjistävät yhteiskunnassa vastakkainasettelua ja tuottavat epävakautta.
Toinen kysymys Sumialan mukaan on, että sosiaalista mediaa ei hallitse kukaan ja se vaikuttaa globaalisti: mikä on sosiaalisen median käyttäjän vastuu joukkosurmien levittämisessä verkostoissa.
– Muuttunut mediaympäristö ei silti poista uutismedian moraalista vastuuta, hän muistuttaa.
Median kuluttajan näkökulmaa lauantaikäräjillä edustava oululainen toimintaterapeuttiopiskelija Tiia Niskanen hillitsisi uutisointia, vaikka hänen mielestään ihmisiä pitää informoida siitä, mitä tapahtuu.
– Liika uutisointi voi ruokkia juuri sitä, mitä tekijät haluavat. Uutisten pitää olla asiapitoisia. Mitään hirveää median mässäilyä ei tarvita.
Toisaalta tapahtumien uutisointi ei ole saanut häntä pelkäämään.
Sen sijaan päätoimittajayhdistyksen puheenjohtajan Arno Ahosniemen mukaan median ei pidä ryhtyä itsesensuuriin etenkään näin vakavien aiheiden kohdalla.
– Joukkosurmat ja terrorismi ovat merkittäviä yhteiskunnallisia epäkohtia, joita uutisoiminen osaltaan auttaa torjumaan.
Hänen mukaansa toimitusten on kuitenkin syytä noudattaa erityistä harkintaa, sillä tunnettua on, että joukkosurmaajat ovat kopioineet toinen toisiaan, ja sairaassa mielessä uutisointi voi yllyttää pahoihin tekoihin.
– Minkäänlaiselle mässäilylle tai tekijöiden ymmärtämiselle ei ole sijaa, eikä sellaista pidä yleisön hyväksyä.
Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen käsittelisi myös joukkosurmia mediassa, jotta kansalaisille välittyy oikea kuva tapahtumista.
– Samalla vältetään virheellisten tietojen leviäminen sosiaalisessa mediassa. Alkuvaiheessa on vältettävä turhaa spekulointia esimerkiksi motivaatiotekijöistä, koska virheellisen uutisen korjaaminen jälkikäteen on hankalaa. Uutisoinnin laajuudessa tulisi käyttää harkintaa ja siinä käytettävillä termeillä on merkitystä: on syytä välttää minkään tahon tarpeetonta leimaamista. Uhrien ja heidän omaistensa yksityisyyttä pitää kunnioittaa. Kansalaisten ei tulisi jakaa rikospaikkakuvia verkossa vaan toimittaa ne poliisin käyttöön.
Mitä mieltä olet, pitäisikö median hillitä uutisointia joukkosurmista? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.