Lauantaikäräjät pohtii tällä kertaa dopingin sallimista huippu-urheilussa. Doping on noussut keskustelunaiheeksi Rion olympialaisten alla. Venäläiset yleisurheilijat saivat kilpailukiellon kisoihin. Riossa mittelee kuitenkin iso joukko urheilijoita, jotka ovat uransa aikana kärähtäneet dopingin käytöstä. Penkkiurheilijan silmissä näyttää siltä, että urheilumaailman huipulle ei pääse ilman kiellettyjä aineita.
Ratkaisu: äänin 4–1 ei pidä sallia.
Oulun Pyrinnön toiminnanjohtaja Marko Keskitalo ei kannata dopingin sallimista, sillä kielletyt aineet aiheuttavat paljon ongelmia.
– Sivuvaikutuksia ja terveydellisiä haittoja tulee todella paljon. Jos käyttö sallitaan, kaikki terveysongelmat räjähtävät täysin käsiin. Se antaa myös lapsille ja nuorille väärä viestiä siitä, miten omasta terveydestä huolehditaan ja millainen painoarvo esimerkiksi terveillä elämäntavoilla ja levolla on. Ne kun liittyvät myös liikkumiseen, Keskitalo perustelee ja on sitä mieltä, että dopingaineiden käyttöä pitäisi ennemminkin kriminalisoida nykyistä enemmän.
Samaa mieltä on Suomen Olympiakomitean varapuheenjohtaja, entinen jäätanssija Susanna Rahkamo.
– Se olisi mielestäni urheilun loppu. Suomessa kannustetaan nuoria liikkumaan ja urheilemaan, ja motivaatio terveen elämän tavoitteluun romuttuisi täysin. Koko arvomaailma menisi sen jälkeen romukoppaan. Keinotekoisesti pumpattujen, doupattujen ihmisolioiden välisen kilpailun seuraaminen ei lisäisi ihmisten kiinnostusta urheilua kohtaan. Se olisi enemmänkin luotaantyöntävää. Olisi eettisesti hyvin kyseenalaista, miten näille ihmisille käy. Uskon, että urheilu menettäisi sen myötä hirveän paljon.
Suomen Antidopingtoimikunnan puheenjohtaja Harri Syväsalmi nostaa esiin, että urheilun henkeen kuuluu vastustajan kunnioittaminen ja kiellettyjen aineiden käyttäjä rikkoo periaatetta.
– Urheilu perustuu sääntöihin ja niiden tarkoituksena on turvata kilpailijoille tasaveroiset mahdollisuudet. Samalla sääntöjen tahallinen rikkominen on välinpitämättömyyttä itseä, kanssakilpailijoita ja urheilua kohtaan. Antidopingsäännöstö turvaa urheiluun kuuluvaa oikeaa urheiluhenkeä, urheilijan terveyttä sekä varmistaa, että urheilu pysyy sellaisena inhimillisenä toimintana, joka kelpaa esimerkiksi ja jota lapset ja nuoret voivat terveellä tavalla harrastaa.
Urheiluhistoriasta kirjoja kirjoittanut yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Vettenniemi vastaa kysymykseen ei, vaikka hän periaatteessa sallisikin nyt kiellettynä olevien aineiden käytön urheilussa. Vettenniemen mukaan kysymys on itsessään mieletön. Hänen mielestään ei pitäisi puhua dopingista, vaan lääkehuollosta.
– Dopingia ei pidä eikä edes voi sallia, koska urheilijat eivät käytä doping-nimistä valmistetta. He käyttävät lukemattomia lääkkeitä ja lisäaineita, joista murto-osa on mielivaltaisin perustein kielletty. Kieltolistat sitä vastoin tulisi kieltää tai ainakin alistaa urheilijoiden älykkyyttä kunnioittavan keskustelun piiriin. Ensimmäinen askel olisi mystifioivan "dopingin" korvaaminen "lääkehuollolla".
Dopingin käytön sallisi Tapio Videman, joka on eläkkeellä oleva liikuntalääketieteen professori ja selkäkipututkija. Hän katsoo, että dopingin käytön kieltämiselle ei ole perusteluja, koska käyttöä ei ole pystytty kontrolloimaan.
– Nyt doping on rikollisuuden vallassa. On väitetty, että dopingaineet ovat suurempi tulonlähde rikollisille kuin huumeet. Aineiden ostajat eivät tiedä niiden laadusta mitään. Lisäksi testit eivät ole olleet luotettavia.
Videmanin mielestä dopingin salliminen olisi rehellistä sallia doping.
– Silloin kaikki olisivat samalla viivalla ja lääkärit voisivat neuvoa aineiden käytössä, mahdollisia riskejä voitaisiin seurata eikä tulisi yliannostuksia.