Lauantain lehdessä Kalevan Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa kunniamerkkien merkitykseen. Itsenäisyyspäivänä rinnuksia koristavat kunniamerkit, joita kansalaiset saavat ansioistaan taustayhteisöjensä ehdottamana. Kunnat tai yritykset maksavat osasta lunastusmaksun, joka vaihtelee sadoista eurosta 1 500 euroon. Taitelijoita palkitaan Pro Finlandia -mitalilla.
Miksi kunniamerkkejä jaetaan? Ovatko ne turha menneen ajan jäänne?
Ratkaisu: äänin 5-0 eivät ole aikansa elänyt perinne.
Entinen Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen kuului kuusi vuotta Ritarikuntien hallitukseen, joka esittää korkeimpia kunniamerkkejä.
- Järjestelmä on kansanvaltainen, sillä ehdotuksia voivat tehdä kaikki toimijatahot. Kunniamerkeillä palkitaan hyvin suoritettua työtä niin sodan kuin rauhan aikoina. Kunniamerkit kannustavat saajaansa ja lähiympäristöä rakentamaan yhteistä menestystä ja isänmaata. Merkkejä pitää kantaa arvonsa mukaisesti. Kantajan kuoltua omaisten tulee huolehtia kunnioituksella ilman jälleenmyyntiä, Eino Siuruainen opastaa.
Siikajoen kunnanjohtaja Kaisu Tuomi kertoo, että mikäli on tiedossa ettei henkilö halua kunniamerkkiä, ei sitä anotakaan.
- Yleensä kunniamerkin saajat ovat olleet iloisia ja ylpeitä. Siikajoella juomme aina luovutuksen yhteydessä kakkukahvit ja merkin saa usein kiinnittää ykköspuvun rintapieleen.
Heraldikko ja kunniamerkkiasiantuntija Tuomas Hyrskyn mielestä suomalaiset ovat usein niin vaatimattomia, ettei saatua merkkiä tohdita kantaa, vaan se jää laatikkoon ihailtavaksi.
- Kantamalla saatua merkkiä voi osoittaa kunnioituksensa merkin myöntäjän edustamaa tahoa kohtaan, Hyrsky huomauttaa.
Kirjailija Sirpa Kähkönen sai Pro Finlandia –mitalin viime keskiviikkona.
- Pidän Pro Finlandian tapaista taiteilijalle myönnettävää kunniamerkkiä osoituksena siitä, että taide, sivistys ja kulttuuri sekä taiteilijan yhteiskunnallinen aktiivisuus ovat Suomen valtiossa arvostettuja asioita, Kähkönen sanoo.
Oululainen runoilija ja vapaa-ajattelija Jouko Saksio toteaa, että ”esivallat ovat myöntäneet ansio- ja kunniamerkkejä parhaimmistolleen.”
- Itse- ja turhantärkeys on yhteisöjen liima, me elämme klaaneissa. Ketäpä ei hivelisi saada ensin vakiintunut palkinto, josta seuraa ansiomerkki, kunniamerkki ja uusi kunniamerkki, Saksio sanoo.
Mitä mieltä olet, ovatko kunniamerkit aikansa elänyt perinne? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.