Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa kriiseihin varautumiseen ja turvallisuuteen.
Poikkeusoloihin varautuminen ja selviytyminen niissä on joutunut koetukselle maailmanlaajuisen koronaviruksen aiheuttaman kriisin takia.
Sotaa pidetään perinteisesti uhkana, mutta rinnalle on noussut myös muita riskejä, kuten ilmastonmuutos tai kyberhyökkäykset tietoverkoissa.
Pitäisikö käsitystä turvallisuudesta muuttaa jotenkin? Varaudummeko uhkakuviin ja kriiseihin sopivalla tavalla?
Ratkaisu äänin 3-2 kyllä on varautuminen ajan tasalla.
Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen johtajan, eversti Petteri Kajanmaan mielestä Suomessa ei ole lamaannuttu tai kriisin hallinta ei ole estynyt, vaikka virheitä, puutteita ja laiminlyöntejä on ollut.
– Odottamaton kriisi osoitti järjestelmämme periaatteellisen toimivuuden, Kajanmaa toteaa.
Hänen mielestään hallinnon, viranomaisten, yritysten ja järjestöjen materiaalinen, koulutuksellinen ja henkinen varautuminen kriiseihin on perinteisesti tasokasta Suomessa. Puolustusvoimien hän mainitsee ylläpitäneen valmiutensa sekä kykynsä muun muassa virka-avun antoon ja kouluttamiseen koronakriisissä.
– Havainnot tulee siirtää tulevaisuuden osaamiseksi. Seuraavana testataan maamme kykyä toipua kriisistä ja palauttaa yhteiskuntamme normaalitilaan.
Myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen katsoo Suomen selviytyneen kriisistä toistaiseksi hyvin. Savolaisen mielestä poikkeusolojen toteaminen ja muut toimet tapahtuivat riittävän varhaisessa vaiheessa, ja kriisin laajat vaikutukset on ymmärretty hyvin.
Kansallisessa riskiarviossa on määritelty 20 erilaista uhkaa ja häiriötilannetta, minkä takia Savolaisen mukaan tarvitaan ennakoivaa yhteensovittamista.
– Jokaisella organisaatiolla ja yksilöllä on opittavaa tästä kriisistä. Yksi tämän kriisin opeista on, että valtakunnallisten linjausten ohella varautumisen vastuun tulee olla alueellisella ja paikallisella tasolla. On oltava ajan hermolla. Kansainvälisessä keskinäisriippuvuuksien maailmassa kaukaiset uhat voivat olla nopeasti tätä päivää. Kaikkeen on mahdotonta varautua täysin. Oleellista on joustava ja nopea reagointi uusiin uhkiin ja tilanteisiin, Savolainen toteaa.
Rauhanliiton puheenjohtaja, Tukholman rauhantutkimuslaitoksen Siprin erityisasiantuntija Tarja Cronberg pitää varautumista vaikeana, mutta uudet uhkat luovat uuden perustan varautumiselle.
– Suomessa on pitkään puhuttu kokonaisturvallisuudesta mutta varautuminen tähän vielä ontuu, Cronberg sanoo.
Hänen mielestään koronakriisin jälkeen on tarpeen miettiä mikä on se minimivarustus joka jokaiselle Suomessa asuvalle tulee olla tarjolla kriisien puhjetessa.
– Hengityssuojaus on varmasti yksi. On myös selvitettävä mitä on voitava valmistaa Suomessa ja miten olemassa olevaa tuotantoa voidaan hätätilanteissa joustavasti muuttaa. Suomessa on elää vielä huoltovarmuus perinne, mikä on hieno juttu.
Tarja Cronberg selkeyttäsi työnjakoa ja vastuuta kriisitilanteessa EU:n ja valtion välillä. Mikä on EU:n rooli tulevaisuudessa, hän kysyy.
Kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta muistuttaa, että mihinkään kriisiin ei voi varautua täydellisesti, koska osa kriisityypeistä on ennakoitavia, ja osa ei.
– Varautumisessa on kyse valmiudesta kohdata kriisitilanne ja ylläpitää toimintakyky.
Resilienssin eli selviytymis- ja sopeutumiskyvyn merkitys korostuu Jarno Limnéllin mielestä myös henkisesti.
– Suomalaisen yhteiskunnan yleistä valmiutta ja varautumisen tasoa kohdata erilaiset kriisitilanteet pidän hyvänä. Suomessa on kansainvälisestikin vertailtuna vahva kokonaisturvallisuuden malli, jossa yhteiskunnan eri toimijat tekevät yhteistyötä. On myös muistettava, että jokainen kriisi oppeineen kehittää varautumistamme.
Elävä Itämeri -säätiö perustaja, yrittäjä ja ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta pitää suurimpana turvallisuusuhkana ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden katoamista.
– Ilmastonmuutos ja elonkirjon romahtaminen ovat erottamaton, rajoja kunnioittamaton turvallisuusuhka. Villin luonnon raivaaminen, kuivuus, myrskyt ja alueiden elinkelvottomuus aiheuttavat nälänhätää, sotia, pakolaisuutta ja kulkutauteja.
Kankaanrinta kysyy, mitä teemme jos pölyttäjät katoavat ja ruokaketju romahtaa.
– Nyt meneillään oleva lajien sukupuuttoaalto on pysäytettävä. Siihen ei ole rokotetta, tukipakettia tai hävittäjiä. Tarvitsemme hiilipäästöjen rajua vähentämistä ja lisää nieluja. Maapallo tarvitsee lajikirjoa ja lisää vihreää kasvipeitettä, jotka säätelevät hapen, veden, hiilen, ravinteiden ja energian kiertokulkua. Tämän tulisi olla politiikan rispaantumaton punainen lanka.
Mitä mieltä olet varautumisesta kriiseihin? Ovatko uhkakuvamme ajan tasalla? Varaudummeko riskeihin sopivalla tavalla? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.