Pu­hee­nai­he: Li­pu­te­taan­ko Suo­mes­sa so­pi­vas­ti? – "Suo­mes­sa on varsin salliva li­pu­tus­kult­tuu­ri, mutta li­put­ta­mi­seen liittyy va­ka­va­hen­ki­syyt­tä"

Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa liputuspäivien määrään Suomessa.

Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa liputuspäivien määrään Suomessa.
Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa liputuspäivien määrään Suomessa.
Kuva: Pekka Peura

Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa liputuspäivien määrään Suomessa.

Suomen lippu liehuu saloissa 10. marraskuuta isänpäivänä, joka on nyt ensimmäistä kertaa virallinen liputuspäivä. Liputuspäiviä on ensi vuonna kaikkiaan 20, joista seitsemän virallisia ja loput vakiintuneita, almanakkaan lipun kuvalla merkittyjä juhlapäiviä. Aika-ajoin liputusta suositellaan erityisestä syystä.

Käytetäänkö Suomen lippua jo liikaa vai voisiko Suomessa liputtaa useamminkin?

Ratkaisu äänin 4-1 kyllä liputetaan sopivasti.

Kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd.) mielestäni Suomessa voisi liputtaa rohkeammin ja useammin.

– Perhejuhlat, kylätapahtumat ja erilaiset yhteiset tilaisuudet kohottautuvat lipun läsnäolosta, Kiljunen sanoo.

Kimmo Kiljunen on lippujen asiantuntija ja hän on kirjoittanut kirjan Suomen lippujen historiasta. Hänestä Suomen lippu ja liputus kuvastavat vanhan sanonnan "arvosta oma tilasi, anna arvo toisellekin" mukaisesti kansakuntaa.

– Pienenevässä maailmassa Suomen lippu kertoo juuristamme, kansakunnastamme ja yhteisyydestämme, joka on osana ihmiskunnan yhteistä todellisuutta.

Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtaja Juuso-Ville Gustafssonin mielestä virallisia, suositeltuja ja muita liputuspäiviä on sopivasti eikä niitä välttämättä tarvita enää lisää.

– Suomessa on kuitenkin liputusvapaus eli jokaisella on oikeus päiväsaikaan liputtaa aina kun haluaa, Gustafsson muistuttaa.

Gustafssonin mielestä liputtamalla tehdään esimerkiksi kunniaa Suomelle ja ilmaistaan iloa yhteisestä isänmaasta.

– Liputtamiseen suhtaudutaan ehkä joko hieman liian vakavasti tai sitten sitä vältellään, koska ei tiedetä liputtamisesta tarpeeksi. Suomalaisuuden liitto jakaa liputustietoa ja julkaisi viime vuonna liputtajan avuksi Liputustieto-kirjan, jonka voi tilata liiton toimistosta, Gustafsson vinkkaa.

Lippuja valmistavan Helsingin Lipputehdas Oy:n yrittäjä Olli Salosen mielestä nykyinen liputuspäivien määrä on sopiva.

– Uusia ehdotuksia tulee jatkuvasti lisää, mutta mielestäni nykyinen määrä on riittävä.

Salonen muistuttaa, että liputtaminen on oikeus, ei velvollisuus. Jokainen voi liputtaa silloin kun siltä tuntuu.

– Vaikkapa sille, mikä tuntuu tärkeältä asialta tai liputtamisen arvoiselta henkilöltä. Isommissa organisaatioissa jokainen uusi liputuspäivä tuo lisää huolehdittavaa. Yksityisellä kansalaisella voisi olla hyvä nyrkkisääntö, että ainakin virallisina liputuspäivinä olisi siniristilippu salossa. Mahdollisuuksien mukaan, eihän sitä pysty esimerkiksi kotona ja mökillä olemaan samaan aikaan, Salonen sanoo.

Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolben mukaan liputuskulttuuri heijastaa itsenäisyyden ajan arvoja. Suomessa on virallisia liputuspäiviä ja vakiintuneita liputuspäiviä.

– Liputuskulttuurissa näkyy riittävällä tavalla suomalainen vuotuiskierto, yhteinen historia sekä kansallinen suurhenkilökulttuuri. Kiinnostavaa on, että vaikka lippuasiantuntijoiden mukaan lipun voisi nostaa salkoon muulloinkin, se tehdään entistä harvemmin. Tuntuu edelleen olevan vaikeaa korostaa lipulla omaa tai perheen tunteita, isänmaallista mieltä tai itsenäisyystahtoa.

Laura Kolbe kuvaakin Suomen lippua viralliseksi ja julkiseksi, ei yksityiseksi ja intiimiksi tunnesymboliksi.

– On todella tärkeää, että lippu säilyy koko kansan tunnuksena, eikä marginalisoidu vain tiettyjen ryhmien käyttöön. Meillä Suomessa on varsin salliva liputuskulttuuri, mutta liputtamiseen liittyy vakavahenkisyyttä. On hyvä muistaa, että Suomi on yksi maailman parhaista maista. Siitä sopii iloita, ja Suomen lipun nostaminen salkoon on verraton tapa iloita itsenäisyydestä.

Suomen Kiinteistöliitto ry:n apulaispäälakimies Kristel Pynnönen lisää, että taloyhtiöiden kannattaa suhtautua myöntävästi asukkaan pyyntöön nostaa lippu salkoon hänen juhlan tai kunnian osoitukseksi tai surun merkiksi.

– Koska liputtaminen on hieno tapa osoittaa iloa ja juhlan aihetta sekä osoittaa kunnioitusta, ei mielestäni tarvitse arkailla liputtamista. Suomessa onkin hyvin salliva liputuskulttuuri. Liputuksessa on kuitenkin huomioitava liputtamiseen liittyvä vakavahenkisyyttä ja lipun arvostusta.

Mitä mieltä olet liputuspäivien määrästä? Entä Suomen lipun käytöstä yleisemmin? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.