Kun Zou Chunlan oli 13, hän päätti ryhtyä painonnostajaksi.
"Vanhempani olivat köyhiä ja ajattelin, että ehkä urheilijan ura muuttaisi elämäni. Jos olisin tarpeeksi hyvä, voisin auttaa heitä taloudellisesti", kertoo nyt 37-vuotias nainen Changchunista.
Zou oli ilmeisen lahjakas, sillä vain kahden vuoden harjoittelun jälkeen tyttö valittiin maajoukkueeseen. Siitä alkoi menestys ja mitalisade. Hän voitti useita maaotteluja ja vuonna 1988 hän rikkoi maailmanennätykset työnnössä (85 kiloa) sekä yhteistuloksessa (152,5 kiloa) naisten 44 kilon sarjassa.
Tulevaisuus näytti kirkkaalta.
Vuonna 1993 Zou loukkaantui ja vuosikymmenen kestänyt huippu-urheilu-ura päättyi siihen. Zou oli vasta 22-vuotias.
Siihen päättyivät myös taloudellisesti turvatut vuodet. Valmentajan aiemmat lupaukset kultaisista eläkepäivistä osoittautuivat sanahelinäksi.
Zou löysi pian itsensä urheilujärjestön keittiöstä. Kolmen vuoden jälkeen hän sai lähteä. Entinen painonnostaja sai 80 000 yuanin kompensaatiorahat (vajaat 8 000 euroa) valtiolta, mutta mittavat lääkekulut ja työttömyys nielivät sen nopeasti. Sen jälkeen hän hankki elantonsa rakennustyöläisenä, kebab-myyjänä ja kylpylän selänpesijänä.
Eikä Zou ole ainoa.
Kiinan urheilu -lehden mukaan lähes 80 prosenttia Kiinan 300 000 eläkkeelle jääneestä urheilijasta kamppailee työttömyyden, urheiluvammojen ja köyhyyden parissa. Monien terveysongelmat ovat seurausta kilpa-uran aikaisesta treenauksesta.
"Tämä urheilijoiden ryhmä on Kiinan talouskehityksen perintöä. Tunnen heitä kohtaan sympatiaa, mutta emme voi auttaa heitä", totesi Liaoningin urheiluviraston varajohtaja Liu Mingyu Pekingin uutiset -lehdelle.
Kiinan siirtyessä kommunistisesta systeemistä kohti kapitalismia myös urheilupolitiikka koki muutoksen. Urheilijoiden neuvostotyyppisestä "kehdosta hautaan" -hoivaperiaatteesta on luovuttu.
2003 tuli voimaan laki, joka siirsi suurimman osan vastuusta urheilu-uran jälkeisestä työstä urheilijoiden omalle kontolle. Uuden lain mukaan "kertasuoritteinen kompensaatio tulee antaa niille urheilijoille, jotka haluavat etsiä itse itselleen työtä".
Zou Chunlan oli aikansa tyypillinen lapsiurheilija. Koulunkäynti jäi urheilun tullessa kuvioihin. Hän on lähes lukutaidoton, eikä osaa käyttää tietokonetta.
Nainen kertoo kuitenkin olevansa elämäänsä suhteellisen tyytyväinen. Hän meni naimisiin 2001, kaksi vuotta sitten hän avasi oman pesulan nimeltään Ban bian tian, Puoli taivasta. Rahat yrityksen perustamiseen lahjoitti Kiinan naisjärjestö. Lasta pariskunnalla ei ole.
"En aio hankkia lasta, koska olen liian vanha. Lapsi ei merkitse minulle mitään", Zou toteaa.
Väite ei välttämättä pidä aivan paikkansa.
Zou ei nimittäin voi saada lasta. Valmentaja syötti hänelle aikoinaan lihasvoiman kasvattamiseksi miessukuhormonien tavalla vaikuttavia anabolisia steroideja "vitamiinipillereinä". Matalan äänen, aataminomenan ja parrankasvun lisäksi hormonit tekivät hänet steriiliksi.
"Annoin nuoruuteni urheilulle. Vastalahjaksi minut heitettiin ulos kuin roskasäkki. Ilman tietoja, taitoja ja mahon kohdun kera", tilitti Zou Time-lehdelle.