Internetin vallankumouksellisuudesta on yhtä monta mieltä kuin on verkon käyttäjiä. Musiikissakin netillä on puolustajansa ja vastustajansa - yhdelle rajaton tietoverkko avaa ovet kaikkialle maailmaan, toinen näkee bittimaailman rosvojen ja laittomuuden tyyssijana.
Pitkän linjan rap-ryhmä Public Enemy siirsi toimintansa verkkoon jo vanhan vuosituhannen puolella. Ensialbuminsa 1987 julkaissut yhtye riitautui Def Jam -levy-yhtiönsä kanssa ja yhteistyösopimuksen kariuduttua poppoo alkoi levittää musiikkiaan internetin kautta.
Alkutaipaleelta saakka kansalaisaktiivisuutta ja yhteiskuntakriittisyyttä teksteissään esilletuonut kokoonpano on pitänyt aistit terävinä. Etenkin rotupoliittisilla kannanotoillaan otsikoihin nousseen bändin edellislevy There's A Poison Goin' On (1999) oli kokonaisuudessaan ladattavissa netistä. Myös poppoon tuore albumi, kahdeksan uutta raitaa, live-esityksiä ja remiksejä sisältävä Revolverlution ilmestyi levykauppojen ohella nettiin.
Välillä jo hajonneeksi luultu Public Enemy käytti internettiä jo levytysprosessin alussa. Neljä rap-raitaa sai ladata kotikoneelle ilmaiseksi ryhmän sivuilta www.slamjamz.comista uudelleenmiksaamista varten. 11 000 fania ympäri maailmaa käytti tilaisuutta hyväksi ja 462 innokkainta laittoi näkemyksensä ehdolle. Luomuksista neljä valittiin uudelle levylle.
Veto on tiettävästi ensimmäinen laatuaan internetin ja räpin historiassa - tosin moni nimiartisti Depeche Modesta Patti Smithiin on käyttänyt faniverkostoa muun muassa keikoilla esitettävien viisujen tai kokoelmalevyn sisällön valinnassa. Sittemmin seuraajia on riittänyt tyttöyhtye Tiktakista alkaen.
Tunnettuus ratkaisee
Idealistisesti ajatellen netti näyttää avaavan tien tähtitaivaalle: verkossa artisti on kaikkien saatavilla. Tietoverkkonäkyvyys tuo paitsi pilvin pimein potentiaalisia levynostajia, myös lisää musiikintekijän tunnettavuutta ja vetää keikoille kuulijoita.
Totuus on useimmissa tapauksissa toinen. Ilman kunnon linkkejä miljardien tietomurusten bittiavaruudesta on mahdoton erottua. Ne taas jotka nousevat esiin massasta, saavat palvovien fanien ohella piratoijien jakamattoman huomion.
Hyvässä ja pahassa kirkkaimmassa valokeilassa paistattelevat artistit, joilla on jo nimeä, jonka perusteella hakukoneet raksuttavat oikeaan osoitteeseen.
"Netin kautta on mahdollista tavoittaa miljardeja ihmisiä mutta kuvio toimii vain, jos jengi tietää etsiä juuri sinua", Public Enemyn puhemies Chuck D tähdentää.
"Ala jakautuu kolmeen lohkoon: isot levy-yhtiöt, riippumattomat pienmerkit ja nettityypit ovat kaikki samalla asialla. Monen aloittelijan on vain vaikea käsittää, että nousu sarjasta toiseen ei käy käden käänteessä - asema on ansaittava tavalla tai toisella", Chuck D selvittää ja suitsii nuoria riimioreja, jotka kuvittelevat netin Tuhkimon kurpitsavaunuksi.
Public Enemyn mottona nettibisneksessä on ollut itsemääräämisvallan lisäämisen ohella välikäsien poistaminen. Kun jakajia on vähemmän, pienestäkin kakusta jää enemmän käteen.
"Aloin ajatella jo 1994, miten voisin välttää lakimiesten, kirjanpitäjien ja kaikkien muiden välistävedon. Vastaus löytyi netistä. Toisaalta kukaan ei halua maksaa taiteesta, jos sen saa ilmaiseksi, joten hommassa on riskinsä", Chuck D puhisee ja viittaa erilaisiin auktorisoimattomiin saitteihin, joista kuluttaja voi imuroida musiikkia käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi.
Ilmaisunvapaus keskeistä
Samaan ratkaisuun on päätynyt myös gangsta-rapin veteraani Ice-T, jonka viimeisin levy tuli ensin julki netitse, sitten vasta perinteisten myyntiketjujen kautta. Meganimistä niinikään Prince on viime vuosina keskittänyt päähuomion tietoverkkoaktiviteetteihin.
Samalla molemmat ovat kadonneet normaalien medioiden otsikoista. Kun artisti päättää omasta urastaan, julkisuuden saavuttaminen omille aktiviteeteille on tunnetuillekin nimille vaikea pala ilman suurten levy-yhtiöiden markkinointikoneistoa.
Miehiä yhdistävät huonot suhteet perinteiseen levyteollisuuteen. Ice-T savustettiin ulos 1990-luvun alussa Warner-yhtiöstä miehen sivuprojektin, Body Count -rapmetalliyhtyeen Cop Killer -tekstin vuoksi. Prince puolestaan suivaantui ylipäätään levymogulien "orjuuttaviin ja taiteilijan vapautta rajoittaviin" toimiin, kun ei saanut lupaa julkaista levyjä haluamallaan tahdilla.
Esimerkit mittavan uran tehneiden artistien ja näiden taustavoimien ristiriidoista ovat vain jäävuoren huippu. Taustalla piilee Chuck D:n mukaan uusi ajattelu, jolla pyritään muuttamaan viihdeteollisuuden todellisten päättäjien eli pääomasijoittajien panokset rahaksi aiempaa nopeammassa tahdissa.
"Nykyään levy-yhtiöt ovat keskittyneet luomaan yksittäisiä hittejä sen sijaan, että ne satsaisivat bändin albumiin ja pitkän aikavälin kehitykseen. Siinä on haastetta kerrakseen myös netissä operoidessa, kun jengi ei jaksa keskittyä kuin singleihin", Chuck D huokaa.
