Lukijalta
Mielipide

Psyykkisesti sairaan nuoren hoitona huostaanotto?

Kokonaiskuva OYSin nykyisestä nuorten psykiatrisen hoidon järjestelmästä on synkkä. Pitkäaikaisen hoidon osastolle on 3–4-kertainen jono paikkoihin nähden. Lyhytaikaisen hoidon kriisiosastolla on nuoria hetkittäin ylipaikoilla.

Nimimerkki ”Näin Oulun kaupunki paikkaa talouttaan” raottaa psyykkisesti oireilevien nuorten ja heidän perheidensä ongelmakenttää Kalevan yleisönosastokirjoituksessa 7.4.

Kokonaiskuva OYSin nykyisestä nuorten psykiatrisen hoidon järjestelmästä on synkkä. Pitkäaikaisen hoidon osastolle on 3–4-kertainen jono paikkoihin nähden. Lyhytaikaisen hoidon kriisiosastolla on nuoria hetkittäin ylipaikoilla.

Eräs pahastikin masentuneiden ja itsetuhoisten nuorten tyttöjen epävirallinen diagnoosi on epävakaa persoonallisuushäiriö. Osastohoidon sijaan OYS ohjaa nämä nuoret kaupungin tai kunnan lastensuojelun asiakkaiksi. Lastensuojelu sijoittaa nuoren yksityiseen nuorisokotiin. Henkilökuntaa on vähän oirehtivan nuoren tarpeisiin nähden. Psykiatrista hoitoa ei saa.

Itseään satuttava nuori viedään ambulanssilla yhteispäivystykseen liimattavaksi, josta hänet joko palautetaan heti takaisin nuorisokotiin tai laitetaan psykiatrian päivystykseen, josta hänet palautetaan nuorisokotiin tai laitetaan kriisiosastolle, josta hänet palautetaan nuorisokotiin seuraavana päivänä tai pidetään osastolla lyhyt vakautusjakso, minkä jälkeen hänet palautetaan nuorisokotiin. Uusi ambulanssilähtö voi olla samana päivänä. Linko pyörii viikosta toiseen. Oireilu pahenee, osastohoitoon ei oteta.

"Sijoituksen pitkittyessä nuori voi päätyä huostaanotetuksi vaikka tosiasiassa tarvitsee sairauteensa hoitoa."

Hengenvaarallinen avohoitoruletti väsyttää sekä nuoren että vanhemmat. Sijoituksen pitkittyessä nuori voi päätyä huostaanotetuksi vaikka tosiasiassa tarvitsee sairauteensa hoitoa. Elatusmaksujärjestelyt heikentävät perheen taloutta.

Toimintatapaa kuvaa hyvin eräässä hoitoneuvottelussa ainoa nuorelle kohdistettu kysymys ”Joko susta on tehty huostaanottopäätös?” Ei siis ”Kuinka voit?”.

Nuoremme sairastui 6-vuotiaana vaikeaan pakko-oireiseen häiriöön (OCD). Hän sai tukea ja hoitoa kaupungilta, OYSilta ja Kelalta. Osastojaksoja OYSissa kertyi 3,5 vuotta. Avohoidossa hoitona on ollut lääkitys ja tiivis psykoterapia. Avunsaanti kuitenkin heikentyi hoitovastuun siirryttyä lasten polilta nuorisopolille.

Nuoren oirekuva muuttui ollen masennus ja itsetuhoisuus. Nuori hakeutui viime syksynä OYSiin saadakseen osastohoitoa. Muutaman viikon osastojakson jälkeen hänet sijoitettiin OYSin ohjaamana lastensuojelun toimesta yksityiseen nuorisokotiin. Häntä ei hyväksytty pitkäaikaisen hoidon osaston jonoon.

Nuoremme terveydentila on heikentynyt. Hän ei kykene enää käymään koulua, ei olemaan nuorisokodissa itsetuhoisuuden vuoksi, avohoito ei riitä. Hän odottaa tutkimusjaksoa TAYS:aan ja on tällä hetkellä kriisiosastolla vakautusjaksolla. Pelkäämme, että hänet taas kirjataan osastolta ulos ja sijoitetaan ties minne.

Miksi OYS väistää vastuunsa ja ulkoistaa nuorten psykiatrisen osastohoidon lastensuojelun järjestettäväksi?

Onko kyse taloudellisesta osaoptimoinnista? Jos nuori sairastaa syöpää, hänelle järjestetään paras mahdollinen hoito kuluja laskematta. Miksi psyykkisesti sairas nuori ei saa tarvitsemaansa hoitoa? Nykyisen epäinhimillisen toimintatavan ainoa hyötyjä on lastensuojelubisnes.

Väsyneet vanhemmat

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.