Kirjoittaja on Oulun
sairaalakoulun oppilas.
Nuorisopsykiatrian osasto herättää ennakkoluuloja ihmisissä, jotka eivät ole aiemmin olleet tekemisissä hoidossa olleiden nuorten kanssa. Itsekin olin täysin vääristävien kauhutarinoiden vanki ennen sairaalajaksoani. Nyt yli puolen vuoden osastolla oloni jälkeen aiemmat ajatukseni "hullujen huoneesta" saavat minut nauramaan.
Luulin, että psykiatrinen osasto sulkee sisäänsä vain vaarallisia skitsofreenikkoja ja jakautuneen persoonan omaavia henkilöitä.
Tämä oletus sai väistyä jo ensimmäisenä osastopäivänäni. Yhdenkään potilaan ulkonäöstä en pystynyt päättelemään hänen osastohoitonsa syytä. He kaikki vaikuttivat normaaleilta nuorilta, joihin en olisi kiinnittänyt erityistä huomiota, jos he olisivat kävelleet minua kadulla vastaan.
Nuoriso-osaston kirkkaan väristen seinien sisällä on muun muassa masentuneita, syömishäiriöisiä ja itsetuhoisia henkilöitä. Nuoria, joilla elämässään hankalampi vaihe, jonka ylittämiseen he tarvitsevat ammattiapua.
Suhteeni psyykkisiin sairauksiin on myös hoitojaksoni aikana muuttunut. Niistä voi oikean hoidon ja tuen turvin toipua täysin ennalleen - kuten kevätflunssasta.
Vaikka kyse on suljetusta osastosta, käytännössä se merkitsee vain sitä, että osaston ulko-ovi on lukittuna. Meitä nuoria ei pidetä lukituissa ja pehmustetuissa huoneissa. Osasto on pyritty sisustamaan mahdollisimman kotoisaksi. Seinillä on tauluja ja nuorten piirustuksia, olohuoneesta löytyvät tv ja pleikkari. Meillä on myös keittiö, jossa ruokailemme yhdessä. Lauta- ja ulkopeleistä ei ole puutetta.
Koska kyse on pääasiassa 13-17-vuotiaista nuorista, osasto pyrkii myös opastamaan aikuistuvaa nuorta itsenäiseen elämään. Meitä ei palvella kuten hotellissa, vaan sängyt on pedattava, huoneet imuroitava ja lakanat vaihdettava omatoimisesti. Lisäksi nuorten vastuulla on iltapalan tarjolle laittaminen sekä korjaaminen.
Kymmenen nuoren kommuunielämässä demokratia on välttämätöntä, jotta yleinen rauha ja järjestys säilyisi. Tietenkään ei ole mahdollista, että kaikki pitäisivät toisistaan. Sen sijaan yhdessä oleminen kouluttaa meitä tulemaan toimeen myös erilaisten ihmisten kanssa.
Ne, joilla ei ole estettä koulunkäynnille, voivat käydä sairaalakoulua. Nuorten kanssa sovitaan erilaisia hoitoon kuuluvia ryhmiä, jotka voivat olla esimerkiksi taide- tai musiikkipainotteisia. Koska kyse on hoitojaksosta, siihen kuuluvat myös keskustelut omahoitajan, lääkärin tai psykologin kanssa ja mahdollisesti lääkehoito.
Alan olla hoitojaksoni loppusuoralla. Tuntemukseni ovat haikeat. Ensimmäisenä mieleeni hauskat ja positiiviset asiat. Sain useita ystäviä, joiden kanssa tulen pitämään tiiviisti yhteyttä myös osaston ulkopuolella.
Osasto on kasvattanut minusta vastuuntuntoisemman ja itsevarmemman persoonan. Jokainen päivä ei ole ollut aurinkoinen. Välillä on ollut harmaata ja sateista, jopa myrskyistä. Aina muutoksen tuulet ovat puhaltaneet pilvet syrjään. En vaihtaisi elämäni viimeisimpiä kuukausia mistään hinnasta, sillä silloin kadottaisin monia hienoja muistoja.
Chikyoko