Ville Nousiainen ja Sami Jauhojärvi olivat ylpeitä, kun kumpikin taisteli keskiviikkona parisprintistä uransa ensimmäisen yleisen sarjan arvokisamitalin. Loppusuoran alkaessa se näytti vielä jopa kultaiselta, mutta sitten Norjan Ola Vigen Hattastad ja vihonviimeisillä senteillä Saksan Axel Teichmann onnistuivat ohittamaan Jauhojärven.
"Kyllähän me Mustin (Jauhojärvi) kanssa vähän manasimme, kun kultakin olisi ollut otettavissa", mietti Nousiainen. Kasvot olivat kuitenkin niin iloisen näköiset, että pieni pettymys haihtui nopeasti.
"Alkuerässä hiihto ei ollut terävää, mutta finaalissa se oli normaalin räväkkää menoa. En vain ole näitä fotofinish-tyyppejä. Toivoin toki loppukurotukseni riittävän hopeaan, mutta otetaan nyt sitten se pronssi", sanoi Jauhojärvi, jolle keskiviikkoinen oli tänä talvena jo kolmas tappio maalikamerakuvan perusteella.
Pronssimitalistit eivät halunneet lähteä miettimään, mitä miesten menestys yleisemmin merkitsee Suomen hiihdolle.
"Mutta Matin (Heikkinen) pronssilla oli suuri merkitys koko Suomen joukkueelle. Pikku hiljaa pystymme todistamaan, että hyvänä päivänä kuka tahansa meistä voi yltää mitaleille. Ja omalla kohdallani on tärkeää, että pää on avattu. Toivottavasti tämä ei jää ainoaksi ja vaikka jäisikin, on siellä sitten palkintokaapissa ainakin yksi killutin", naureskeli Jauhojärvi.
Myös Nousiaiselle pronssi on tärkeä. "Saavutin tällä kaudella sentään jotain, ilman mitalia olisi ikävämpi jäädä kesälomalle."
Päävalmentaja Magnar Dalen otti suu leveässä hymyssä vastaan onnitteluja kisojen jälkeen.
"Eikä ollut kaukana, etteikö tullut kahtakin kultaa. Nyt jäi vielä jotain, josta taistella", Dalen tuumi.
"Tulin Suomeen tekemään tulosta ja olen jatkanut aiempien valmentajien työtä", päävalmentaja muotoili, kun hänelle soviteltiin mitalistientekijän viittaa.