Sotatieteen maisteri, yliluutnantti Henri Häkkinen, 28, ampui ilmakiväärin olympiapronssia Pekingissä maanantaina 11. elokuuta. Ansaittu pronssi kuljetti torstaina Helsinki-Vantaan lentokentälle Häkkistä vastaan paitsi omaisia ja muita läheisiä myös ystäviä, kylänmiehiä, armeijan henkilökuntaa, ampumaseuran ihmisiä ja muita "lajitovereita".
Juhliin on oma aikansa, mutta ei mene kovinkaan kauan kun Henri Häkkinen metsästää jälleen. Hän saalistaa ammunnan SM-pisteitä pohjoisessa Suomessa, ja lintuja Pohjois-Karjalassa.
-Oulussa on SM-kisat reilun viikon päässä. Siellä pitäisi osua taas, Joensuun Ampujia edustava Henri Häkkinen kertoi.
Pronssimitalistin isä, Joensuussa asuva Taisto Häkkinen, odottaa hollolalaista poikaansa isiensä maille:
-Henri käy joka syksy ampumassa lintuja Kiteellä. Niin hän tekee myös nyt. Olen huomannut, että vaikka kyse on metsästyksestä, niin Henri ei innostu saalistamistaan lintujen määrästä samalla lailla kuin mitä hän innostuu pisteiden keruusta ampumakisoissa. Syksyinen linnustus on Henrille ennen muuta akkujen lataamista. Hän rauhoittuu luonnon helmassa tyystin, isä-Häkkinen kertoo.
Taisto Häkkinen selvittää myös sen hetken, jolloin hänen poikansa päätti ryhtyä ampujaksi:
-Vuosi oli 1995. Henri ampui tuolloin poikien Y-15 -sarjassa SM-hopeaa. Tuon mitalin jälkeen hän ryhtyi puhumaan kilpa-ammunnasta, varusteista ja ylipäätään kaikesta lajiin liittyvästä aivan erilaisella äänenpainolla kuin aiemmin, Taisto Häkkinen sanoo.
Henri Häkkisen olympiapronssi yllätti ehkä olympialaisten herättämän Suomen kansan, mutta ei ampujaa itseään:
-Reilun kuukauden ajan on kaikki mennyt lähes käsittämättömän hyvin. Tunsin jo viimeistelyleirillä Vierumäellä saman kuin mitä Pekingissä. Tunsin itselläni olevan mahdollisuuksia vaikka mihin. Olin kunnossa ja olin balanssissa. Olen huomannut monien suomalaisten yllättyneen. Ehkäpä olympialaisten aikaan ammuntaa seuraa moni muukin kuin laji-ihminen, Häkkinen sanoi.
Ammuntaa seuraavat tiesivät Henri Häkkisen keväällä 2007 voittamasta EM-hopeasta ja monista muista lähes yhtä hyvistä onnistumisista.
Armeijan miehiä
Viestirykmentissä Riihimäellä työskentelevä yliluutnantti Häkkinen on pesunkestävä armeijan mies. Häkkinen ei kuitenkaan ryhtynyt spekuloimaan sitä, että riittääkö olympiapronssi ylennykseen ja kuinka vahvoilla tuolla arvokisamitalilla ollaan valittaessa Vuoden sotilasurheilijaa:
-Nuo kummatkin asiat ovat ihan muiden ihmisten päätettävissä, Henri Häkkinen mainitsi.
Onko kylmähermoisuus synnynnäistä ja miten paljon sitä voi opetella?
-Olen minä kyllä aika rauhallinen. Silti minullakin pinnan alla usein kiehuu ja kuohuu. On vain opittava tekemään olennainen. Kilpaillessa ei yksinkertaisesti voi hätäillä ja hötkyillä, mikäli mielii menestyä. Ja menestyä minä haluan, Häkkinen sanoo.
Samaan hengenvetoon hän lupasi kilpailla ainakin Lontoon olympialaisiin - 2012 - asti.
-Ehkäpä paljon Lontootakin kauemmas, hän sanoi hiljaa.