Sijoitusklubi WinCapitasta saatujen voittojen periminen takaisin sijoittajilta rikoshyötynä on osittain tulkinnanvaraista, katsoo Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen.
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus päätti viime viikolla tuomita yhdeksän WinCapitaan sijoittaneen miehen maksamaan noin 14 000–76 000 euron edestä valtiolle voittoja, jotka he saivat WinCapitasta.
Käräjäoikeus totesi klubin toiminnan rikolliseksi ja määräsi, että siitä saadut voitot on maksettava valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä.
Menettämisseuraamuksia tutkineen Viljasen mielestä WinCapitan lisenssikaupasta saadut tuotot eivät kuitenkaan välttämättä ole rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä.
”WinCapitalaiset ovat käyneet keskenään kauppaa lisensseillä ja sekä ostaja että myyjä ovat olleet niin sanotusti vilpittömässä mielessä. Myyjä ei ole huijannut ostajaa mutta siitä huolimatta ostajalta on saattanut jäädä saamatta oikeaa vastinetta”, Viljanen kuvailee.
Hänen mielestään rikoshyödyn sijaan kyseisten voittojen voitaisiin katsoa olevan myös niin sanottua perusteetonta etua. Se on lain silmin eri asia. Rikoshyöty maksetaan valtiolle mutta perusteeton etu pitää palauttaa sille, jonka kustannuksella se on saatu.
”Asian voisi tulkita myös näin. Tämä on käräjäoikeuden tuomion tulkinnanvaraisin kysymys.”
Viljasen mukaan lisenssikaupasta saatujen voittojen katsominen rikoshyödyksi ei toki ole mahdoton ajatus sekään. Hänen mielestään kyseinen seikka saattaa nousta erityisen kädenväännön kohteeksi mahdollisessa hovioikeudenkäynnissä.
Ainakin kaksi voittonsa menettäneistä wincapitalaisista on ilmoittanut olevansa tyytymätön käräjäoikeuden ratkaisuun. Myöhemmin selviää, valittavatko he myös tuomiosta.
Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on tiettävästi ensimmäinen WinCapita-rikoshyödyn kohtalon ratkaissut tuomioistuin ja siten sen tekemä linjaus WinCapitan laittomuudesta ja voittojen perimisestä on valtakunnallisesti merkittävä.
Muut käräjäoikeudet voivat halutessaan käyttää sen ratkaisua mallina rikoshyötyä koskevissa käsittelyissä, joita on vireillä useita eri puolilla maata Pohjois-Suomea myöten.
Käräjäoikeudet ovat tähän saakka odottaneet Pohjois-Karjalan käräjäoikeutta lukuun ottamatta, miten Helsingin hovioikeus näkee WinCapitan toiminnan laillisuuden niin kutsutussa päähaaran oikeudenkäynnissä. Siinä WinCapitan perustajalle Hannu Kailajärvelle vaaditaan tuomiota törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta.
Jos hovioikeus päätyy samoille linjoille kuin Kailajärven tuominnut Vantaan käräjäoikeus ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuoreessa ratkaisussaan, on keskeneräisillä rikoshyötyjutuilla entistä vahvempi pohja. Jos ei, niiden perusteet vaikuttavat entistä huterammalta.
Viljasen mielestä käräjäoikeudet toimivat viisaasti odottaessaan hovioikeuden ratkaisua.
”Siinä säästetään aikaa, vaivaa ja rahaa. Odottaminen on tässä tilanteessa paras ratkaisu.”
Toiminta oli laitonta
Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden mielestä WinCapitassa tapahtui rikos.
Sen mukaan WinCapitasta saadut varat eivät olleet peräisin valuuttakaupasta tai vedonlyönnistä vaan ne tulivat toisilta jäseniltä.
Oikeus linjasi, että klubi ei sijoittanut jäsenten varoja käytännöllisesti katsoen mihinkään.
Sen mielestä 99 miljoonan euron sijoittaminen tällaiseen klubiin osoittaa sijoittajien erehtyneen sijoituskohteen luonteesta.