Helsingin Sanomien sotilastiedustelujuttuun liittyvästä keskusrikospoliisin esitutkinnasta tulee monella tavalla poikkeuksellinen, arvioi Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani. Hänen mukaansa arvioiden tekemistä vaikeuttaa nyt käytettävissä olevan niukan faktatiedon ohella muun muassa se, ettei tutkinnassa olevasta rikosnimikkeestä ole käytännössä ennakkotapauksia.
HS julkaisi lauantaina salaisiin tietoihin perustuvan laajan jutun Suomen sotilastiedustelusta. KRP kertoi, että tapausta tutkitaan nimikkeellä turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Rikosnimike löytyy rikoslain 12. luvusta, joka käsittelee maanpetosrikoksia. Tutkinta koskee tietojen Helsingin Sanomille päätymisen ohella myös tietojen julkistamista eli käytännössä Helsingin Sanomien toimintaa.
- Tarkkaa tilastotietoa näistä ei ole, mutta en tiedä että näitä olisi ollut. Hyvin harvoin tällaisia tulee arvioitavaksi. Rikostyyppinä tämä on vähän erityyppinen kuin vakoilu tai maanpetos, tekotapana tullaan lähemmäs salassapitorikosta, Tapani kertoi.
- Jos on rikostyyppi, josta ei ole oikeastaan soveltamiskäytäntöä, silloin tulkintaongelmat ovat alkuvaiheessa aika isoja.
Tapanin mukaan tutkintaa vaikeuttaa myös aihepiiri. Kun kyse on turvallisuuspolitiikkaan ja tiedusteluun liittyvistä asioista, on informaatio heti monenlaisten verhojen takana.
- Se ei ole rikosoikeusjärjestelmän näkökulmasta mitenkään simppeliä, vaan vaikeusaste on heti tosi korkea.
Toinen keskeinen asia on se, että esitutkinta kohdistetaan myös median toimintaan ja esiin nousee kysymys kriittisen tiedonvälityksen rajoista.
- Siinä on kaksi tavanomaisesta rikosjutusta poikkeavaa piirrettä, ne oikeastaan jo itsessään selittävät hirveän paljon tämän jutun monimutkaisuutta.
Tiedonsaantitapa keskiössä
Tapani muistuttaa, että rikosnimikkeen tunnusmerkistössä on tulkinnanvaraisia tekijöitä. Niihin taas on vaikea ottaa tässä vaiheessa kantaa käytettävissä olevan aineiston pohjalta. Vielä ei esimerkiksi ole tiedossa, mikä on Helsingin Sanomien käytössä olevan tietomassan kokonaisuus.
- Keskeinen kysymys on nyt tiedotusvälineiden tiedonsaantitapa. Jos tiedot hankitaan epäasiallisilla keinoilla, kuten yllytykseen rinnastettavalla tai muulla vastaavalla tavalla, sitä voitaisiin pitää oikeudettomana. Mutta jos ne perustuvat ihan tiedotusvälineiden käytössä oleviin normaaleihin tiedonhankintatapoihin, silloin tämä oikeudettomuus ei näyttäisi täyttyvän. Tähän näyttää Hesarin päätoimittajakin vahvasti ottavan kantaa, että he ovat toimineet vastuullisesti tässä.
Helsingin Sanomien artikkeli nojasi salaiseksi julistettuihin sotilasasiakirjoihin, joista lehti julkaisi otteita. Tapanin mukaan rikosnimikkeen tunnusmerkistö ei ulota rangaistusvastuuta salaiseen asiakirjaan sellaisenaan, vaan siinä puhutaan seikasta, jonka paljastuminen voi aiheuttaa vahinkoa Suomen turvallisuudelle.
- Meillä on kirjoitettu sillä tavalla, että pitää olla sellainen informaatio joka on relevantti. Salaiseksi julistettu asiakirjahan voi sisältää myös sellaista aineistoa joka ei ole tunnusmerkistön täyttymisen kannalta relevanttia, Tapani sanoi.
Tulkinnanvaraa siis on. Salaisuusluokittelulla on kuitenkin myös rikosoikeudellista merkitystä.
- Yleisellä tasolla voi kuvata, että mitä korkeammalle turvallisuusluokituksiin mennään, indikoi se sitä, että sellainen aineisto on sillä tavalla herkkää että se tulee väistämättä rikosoikeudellisenkin suojan piiriin näillä 12. luvun sääntelyillä.
