Pikaluistelija Mika Poutala oli sen verran hämillään vierailusta Tavastian lavalla, että unohti raapustaa nimensä paikan kuuluisaan ja sotkuiseen takahuoneeseen. Poutala esitti tiistaina lavalla Vancouver-olympiaräpin, ja ajatteli mennä vielä jälkeenpäin lisäämään räppärinimensä Plastic backstagelle.
Poutala sanoi, että räppää koska ei osaa laulaa. Olympiaräpin Kohti unelmia sanoitus vei häneltä kolme kuukautta. Lopputulos tyydyttää.
Poutalalle vierailu Tavastialla osui oivaan aikaan. Se oli mukava sivujuonne suunnitellulla ja tavoitteellisella matkalla kohti olympialaisten 500 metrin mitalipallia. Vielä viikonloppuna Poutala oli Berliinissä vetämässä viimeiset luisteluharjoitukset ennen tämänviikkoista herkistelyjaksoa kotikaupungissa Helsingissä.
Jäälle Poutala menee seuraavan kerran viikon kuluttua keskiviikkona tutussa, viihtyisässä ja turvallisessa paikassa Calgaryssä. Vuoden 1988 talviolympialaisten pikaluisteluhalli on Poutalan mieleen, koska se on nopea. Sieltä on hyvä siirtyä Vancouveriin, jonka pikaluisteluhallin jää ei ole ihan yhtä nopea kuin Calgaryssä.
Unelmia ja sähellystä
Omakustanneräpissään Poutala unelmoi ja pitää unelmista kiinni, ja tietenkin myös joku voittaa ja joku sählää. Tämä sopii pikaluistelun sprinttimatkoihin, jossa pienikin sähellys voi merkitä ajassa eroa, joka on ensimmäisen ja kuudennen sijan välillä.
Poutala käyttää olympiamatkalla noin 80 potkua. Yksikin horjahdus voi merkitä sitä, että mitali karkaa. 500 metrillä 0,01 sekunnin ero on noin 15 senttiä, laski valmentaja Janne Hänninen. Hänninen muistutti, että sprintterimatkoilla henkinen taistelu käydään ennen lähtöä, pidemmillä matkoilla lähdön jälkeen. Kaiken on sujuttava automaattisesti alitajunnan käskyjen ja harjoituksissa omaksuttujen toistojen tavoin. Eikä horjahteluihin ole aikaa.
Olympiamatkalle Poutala lähtee odottavaisin mielin. Takana on Torinon-kisojen 2006 turistimatka. Nyt hän tietää, mitä kannattaa tehdä, mutta vasta kisojen jälkeen. Poutala osaa keskittyä olennaiseen.
--?Kirkkainta mitalia tavoittelen, mutta seuraavana aamuna ei haittaa, minkä värinen mitali on, Poutala sanoi.
Ja vatsanpohjassa on jo alkanut kutitella. Se on Poutalasta vain hyvä merkki.
--?Pitää olla vähän jännitystä.