Jukka Joensuu
vs. kirkkoherra
Potero on maahan tai lumeen kaivattu kuoppa, joka antaa suojaa ja toimii yhden tai useamman henkilön tuliasemana. Sodassa poterot ovat välttämättömiä tulitaistelussa vihollista vastaan. Kyky puolustaa itseään aina kuulunut sodankäynnin ankaraan lakiin. Meillä ei onneksi ole sotaa ja siitä Korkein meitä aina varjelkoon.
Nykypäivän poterot ovat hyvin nähtävillä sosiaalisen median taistelukentillä. Poterojen suojausta lisätään sekä entistä tehokkaampia aseita käytetään ”vihollisen” satuttamiseen ja jopa ”tuhoamiseen”. Sanallinen sotiminen on mielestäni kaiken muun sotimisen ohella erittäin vastenmielinen ilmiö. Olen ollut aktiivinen poliittisen sekä kirkollisen elämän seuraaja. Murheellisena totean, että kovat äänenpainot ovat lisääntyneet lähivuosina. Olen huolissani erityisesti siitä, että eri tavalla ajattelevaa ei suostuta kuuntelemaan. On erittäin vahingollista kehitystä, jos läsnä olevaa ja kuuntelevaa vuorovaikutusta ei pidetä arvona.
Havaintoni on, että ymmärrys ja kunnioitus eivät lisäänny mitenkään muutoin kuin kohtaamalla ja kuuntelemalla. Tämä vaatii jokaiselta itseltään omien vaikuttimien herkkää tunnistamista.
Erilaiset arvot ja mielipiteet ovat joka tapauksessa olemassa. Miksi energiaa pitäisi käyttää toisten alistamiseen? Miksi rakentaa ja ylläpitää vastakkainasettelua? Meidän ei tule hiljaisesti totuttautua siihen, että toisia halventavasta puhetavasta tulee normi. Ehkä kunnioittava käytös ja puhetapa vielä lisääntyvät. Suomi on onneksi onnellisten maa eikä laaja maan hiljaisten joukko salli hyvien tapojen hävitystä.