Hanna Nurmi, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja, puolusti hiljattain julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 22.8.) vapaata laidunnusoikeutta vetoamalla vahvasti perinteisiin.
Nurmen näkökulman ymmärtää hänen toimenkuvansa puolesta. Hänen tehtävänsä on ajaa oman etujärjestönsä asiaa.
Kirjoitus kuitenkin sivuuttaa täysin ne vakavat haitat, taloudelliset vahingot ja kustannukset, joita nykyinen porotalous aiheuttaa muulle yhteiskunnalle, erityisesti eteläisellä poronhoitoalueella.
Porotalous on erikoinen elinkeino siinä mielessä, että sen piirissä tuntuu vallitsevan ajatus, ettei mikään saa koskaan muuttua. Maailma ja yhteiskunta poronhoitoalueen ympärillä ovat kuitenkin muuttuneet vuosikymmenten aikana merkittävästi.
Kun elinkeinonharjoittajat ajavat vankasti vain omia taloudellisia intressejään, he sulkevat silmänsä siltä todellisuudelta, jonka keskellä alueen muut asukkaat ja yrittäjät elävät.
Nykyinen vapaa laidunnusoikeus ei ole ongelmaton. Eteläisellä poronhoitoalueella se aiheuttaa jatkuvasti merkittäviä taloudellisia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle, repii pihapiirejä ja luo vaaratilanteita tieliikenteessä.
Nämä eivät ole pieniä epämukavuustekijöitä, vaan niistä koituu todellisia kustannuksia, jotka usein jäävät muiden maksettaviksi. Yhteiskunnan varoja kuluu vuosittain suuria määriä korvauksiin, aitojen rakentamiseen ja vahinkojen selvittelyyn.
Porotaloutta koskevia päätöksiä ei voida enää tehdä pelkästään perinteiden varjolla. Seuraavaksi asetetun selvitysmiehen on otettava työssään kokonaisvaltainen, avoin ja oikeudenmukainen ote.
Poronhoitoa on tarkasteltava kriittisesti suhteessa muihin alueen elinkeinoihin, kuten matkailuun, maa- ja metsätalouteen sekä ennen kaikkea alueen vakituisiin asukkaisiin.
Mikään elinkeino ei voi toimia tyhjiössä tai nauttia sellaista erityisasemaa, joka antaa luvan aiheuttaa haittaa muille ilman vastuunkantoa.
On aika siirtyä nykypäivään ja etsiä ratkaisuja, joissa huomioidaan kaikkien osapuolten oikeudet ja yhteiskunnan kokonaisetu
Jorma Seppänen
Suomussalmi