Pääkirjoitus

Populismin aave Euroopan yllä

Populistit ovat tulleet merkittäväksi poliittiseksi voimaksi Euroopassa. Kreikan ja Ranskan vaalit vahvistavat sen, että näitä liikkeitä ei voida enää olla ottamatta huomioon.

Populistit ovat tulleet merkittäväksi poliittiseksi voimaksi Euroopassa. Kreikan ja Ranskan vaalit vahvistavat sen, että näitä liikkeitä ei voida enää olla ottamatta huomioon.

Populistiset puolueet menestyivät äsken pidetyissä Kreikan parlamentti- ja Ranskan presidentinvaaleissa. Tämä on jatkoa sille kehitykselle, jota on ollut havaittavissa eri puolilla Eurooppaa jo pidemmän ajan. Sen yhtenä ilmentymänä oli perussuomalaisten suurvoitto Suomen eduskuntavaaleissa vuosi sitten.

Populistit ovat tulleet osaksi Euroopan poliittista karttaa ja pelkällä olemassaolollaan vaikuttavat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja jopa päätöksiin. Tämä on nähty Suomessakin.

Suomessa perussuomalaisten nousun pelko ennen eduskuntavaaleja ohjasi poliittista keskustelua ja on sittemmin heijastunut hallituksen työskentelyyn, joskin viime aikoina hieman väljähtyneenä. Tämä johtuu siitä, että perussuomalaisten kannatus on kääntynyt laskusuuntaan.

Monissa Euroopan maissa populistit ovat menestyneet vaaleissa samalla tavalla kuin Suomessa. Ne ovat nousseet pienestä ja vähämerkityksellisestä sivustahuutajan roolista merkittäviksi vaikuttajiksi, joita ei voida olla ottamatta huomioon. Niitä ei voi sivuuttaa enää pelkin olankohautuksin.

Populisteilla ei ole mitään yhtä ja yhtenäistä ideologiaa, vaan ne ovat hyvin hajanaisia ryhmittymiä. Niitä on vaikea tarkastella perinteisen oikeisto- ja vasemmistojaon mukaisesti. On olemassa yhtä lailla oikeistolaista kuin vasemmistolaistakin populismia.

Kreikan vaaleissa kannatustaan lisäsivät perinteisen poliittisen kentän ääripäät: äärioikeistolaiset ja eurooppalaisesta sosiaalidemokratiasta vasemmalla olevat ryhmittymät.

Kaikkialla populistisia ryhmiä yhdistää tyytymättömyys vallanpitäjiä kohtaan.

Euroopan maat yksi toisensa jälkeen ovat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin, joiden takia tavallisten ihmisten elämä on kurjistunut ja epävarmuus kasvanut.

Populistiset liikkeet ammentavat päävoimansa tästä. Vaikka niillä ei ole antaa uskottavaa poliittista vaihtoehtoa, ne tarjoavat kansalaisille kuitenkin väylän näpäyttää hyväosaisia päättäjiä.

Euroopan unionia käytetään maalina tässä taistelussa.

Populismille on ominaista yksinkertaistaa monimutkaisia asioita. Jos katsotaan, mitä Euroopan taloudessa tapahtuu ja yritetään arvioida tulevaa kehitystä, siihen on vaikea löytää selkeää näkymää. Tähän populistit tarttuvat pientä ihmistä puhuttelevin iskulausein.

Yleisen poliittisen tyytymättömyyden lisäksi populisteja yhdistää muukalaisvastaisuus. Monissa maissa varsinkin islam nähdään kansallista hyvää uhkaavaksi vaaraksi.

Perinteiset puoluekartat alkavat olla taakse jäänyttä aikaa Euroopassa. Populismi on tullut jäädäkseen ja ravisuttelee paikalleen jähmettyneitä valtarakenteita.

Perinteisille puolueille aiheuttaa päävaivaa se, miten uuteen tilanteeseen suhtaudutaan. Ruotsissa on lähdetty eristämisen tielle. Monissa muissa maissa mietitään, miten saada populistit vaikkapa hallitukseen ja sitä kautta kesytetyiksi.