Vetyteknologian läpimurtoa on odotettu jo vuosia ja siihen ladataan maailmanlaajuisesti suuria toiveita. Suomessakin sen tarjoamia mahdollisuuksia on tutkittu pitkään. 1990-luvun alkupuolella professori Markku Lampisen ideoista liikkeelle lähtenyt kehitystyö on synnyttänyt suomalaisen vetykennotekniikan, jota sovelletaan nyt muun muassa ajoneuvotekniikkaan.
Hyrdocell Oy:n toimitusjohtaja Tomi Anttilan mukaan Birminghamin yliopiston kanssa tehty sopimus on yrityksen kokoon nähden sopiva päänavaus ajoneuvomarkkinoille. Yhteistyö alkoi tammikuussa. Sen tavoitteena, että kaikki yliopiston kampusalueen kevytkulkuneuvot korvataan päästöttömillä polttokennoajoneuvoilla.
Aluksi tämä tarkoittaa sähkömoottoriavusteisia polkupyöriä ja skoottereita. Niiden lisäksi yrityksen polttokennot otetaan käyttöön yliopiston erilaisten mittausjärjestelmien virtalähteiksi.
Anttilan mukaan lähtötilanne on hyvä, koska pienistä kulkuneuvoista on aina helpompi siirtyä isompiin. Tekniikan soveltamiseen ja kehittämiseen autoihin sopivaksi menee aikaa.
"Täytyy muistaa, että nykyaikaiset autonmoottorit ovat erittäin tehokkaita ja niiden laajamittaiseen korvaamiseen vetykäyttöisillä voimanlähteillä menee vielä vuosia", Anttila huomauttaa.
Sopimukseen liittyen Hydrocell on solminut myös jälleenmyyntisopimuksen brittiläisen ympäristöteknologiatoimittaja Valeswood Ltd:n kanssa. Tämä puolestaan avaa mahdollisuudet päästä omassa tuotannossa sarjavalmistuksen tuomiin etuihin, mikä on koko yrityksen kehittämisen kannalta oleellista.
Hydrocellin kehittämä polttokenno on vajaa puolimetrinen sylinteri, joka painaa hieman yli kilon.
Nimitys polttokenno johtaa sikäli harhaan, että kennossa ei varsinaisesti pala mikään, vaan sähköä syntyy kennon sisällä hapetus/pelkistys-reaktioiden seurauksena. Toimiva laite on täysin äänetön ja reaktiotuotteena syntyy vain puhdasta vesihöytyä, sähkövirtaa ja jonkin verran lämpöä.
Useita yksiköitä voidaan lisäksi kytkeä tarpeen mukaan joko sarjaan tai rinnan, jolloin niiden kapasiteetti nousee tarpeen mukaan. Esimerkiksi neljän polttokennon yhdistelmä voi tuottaa joko 14, 28, 42 tai 56 voltin tasavirtaa. Tällaisen yhdistelmän sisäinen kapasiteetti on 28 ampeerituntia (12v), kun se yhden kennon perussarjassa on seitsemän ampeerituntia.
Kennon tarvitsema vety on varastoitu yrityksen kehittämiin metallihybridivetysäiliöihin, jotka ovat pienikokoisia ja matalapaineisia.
Oleellista niissä on, että vety ei varastoidu niihin kaasumaisena, vaan suoraan materiaalin hilarakenteeseen. Näin energiatiheys saadaan suureksi.
Säiliön etuna on myös alhainen paine. Paine säiliön sisällä vastaa tavallista autonrengasta. Kooltaan hieman tavallista juomapurkkia suuremman säiliön sisälle saadaan talletettua 230 litraa vetyä, mikä vastaa noin 40 ampeerituntia.
Pienen jauhesammuttimen kokoinen isompi säiliö pitää sisällään jo 1 200 litraa vetyä, mikä vastaa jo 220 ampeerituntia.
Anttilan mukaan yrityksen polttokennot soveltuvatkin hyvin käytettäväksi kesämökeillä, veneissä, mittalaitteissa, yleensä kaikissa paikoissa, joissa tarvitaan kevyttä tai kannettavaa virtalähdettä.
Tuote on myös kehitetty kestämään iskuja ja tärinöitä ja erityisen ylpeä Anttila on pienistä yksityiskohdista ja ratkaisuista, joiden ansiosta kenno on toimintavarma myös kylmemmissä olosuhteissa. Yksi vetyteknologian soveltamisen ongelmista liittyy siihen, että sähkökemialliset reaktiot hidastuvat kylmässä.
Myöskään täysien vetysäiliöiden saanti ei ole enää ongelma, sillä yritys on sopinut Suomessa Woikoski Oy:n kanssa niiden vaihtopalvelusta.