Vaikka olympialiike pyrkii erottamaan urheilun ja politiikan toisistaan, politiikka on kuulunut olympiakisojen asialistalle aina ensimmäisistä nykyaikaisista kisoista 1896 saakka. Ensimmäisen maailmansodan häviäjävaltiot suljettiin vuoden 1920 kisoista ja Saksa vielä seuraavistakin.
Olympiakisojen boikotointi protestina isäntämaan politiikalle nousi ensi kerran esiin vuoden 1936 Berliinin kisojen yhteydessä. Boikottihankkeet eivät kuitenkaan saaneet virallista tukea yhdessäkään maassa.
Ensimmäisen poliittisen olympiaboikotin toteuttivat Romania ja Bulgaria, jotka jäivät pois Lontoon kisoista 1948 vastalauseena sille, että eräille niiden edustajille ei myönnetty viisumeita Britanniaan.
Vuonna 1956 useat länsimaat harkitsivat Melbournen olympiakisojen boikotoimista vastalauseena Unkarin kansannousun kukistaneen Neuvostoliiton osanotolle. Lopulta kisoista jäivät pois vain Espanja, Hollanti ja Sveitsi, joista viimemainittu muutti vielä mielensä, mutta liian myöhään ehtiäkseen enää perille.
Suurboikotit alkoivat Montrealista
Suurboikottien aika alkoi vuoden 1976 Montrealin kisoista. Kuten 20 vuotta aiemmin, boikotin kärki ei taaskaan kohdistunut isäntämaahan. 28 Afrikan maata vetäytyi kisoista protestina Uudelle-Seelannille, joka oli pelannut rugbymaaotteluita rotusortoa harjoittavaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Se, että rugby ei ollut olympialaji, oli tässä yhteydessä sivuseikka.
Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin joulukuussa 1979 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter ryhtyi vastatoimena ajamaan vuoden 1980 Moskovan olympiakisojen boikotoimista. Yhdysvaltain johtamaan boikottirintamaan liittyivät merkittävistä urheilumaista muun muassa Saksan liittotasavalta, Kanada, Japani, Kenia ja Norja sekä olympialiikkeeseen juuri vastikään palannut Kiinan kansantasavalta.
Jotkut länsimaat boikotoivat vain tiettyjä lajeja, eritoten purjehdusta ja ratsastusta. Lievempänä protestin muotona monet Moskovan kisoihin osallistuneet länsimaat kilpailivat olympialipun alla.
Itäblokin maiden vastaboikotti Los Angelesin kisoissa 1984 ei ollut yllätys. Neuvostoliitto ilmoitti poisjäämisensä syyksi turvallisuusongelmat ja Yhdysvalloissa harjoitettavan neuvostovastaisen kiihotuksen. Itäblokin rintamasta lipesi Romania, joka sijoittuikin kisojen mitalitilastossa peräti toiseksi.
Sosialististen maiden boikotin pelättiin jatkuvan, sillä vuoden 1988 kisat oli myönnetty Etelä-Korealle. Kansainvälinen tilanne ehti lientyä kuitenkin siinä määrin, että Soulin kisoja boikotoi Pohjois-Korean lisäksi vain muutama maa, joukossa Kuuba ja Etiopia.
Olympiaboikotit näyttävät jääneen kylmän sodan myötä pois muodista. Pekingin kisojen aiheuttamassa keskustelussakaan ei puhuta olympiakilpailujen urheilullisesta boikotista, vaan poliitikkojen kisaturismin rajoittamisesta. Vaikka urheilua ja politiikkaa ei voida erottaa toisistaan, urheilijat ja politiikka nähtävästi voidaan.
Lähde: Urheilukirjaston tietopalvelu