Tappajan jäljillä
– Mädätköön se äijä helvetissä, toteaa Natalie Hemmingin äiti Margaret juuri ennen oikeudenkäyntiä.
Suru ja viha näkyvät vanhassa naisessa.
Ne näkyvät myös poliiseissa. Ammattimaisuus säilyy, mutta myös poliisit näytetään ihmisinä, ei älykkäinä koneina.
Ei ihme, että sarja on saanut brittiläisen Bafta-palkinnon.
Tappajan jäljillä on brittiläinen todellisia rikoksia käsittelevä televisiosarja. Jokainen jakso käsittelee yhden tapauksen alusta loppuun.
Tutkinta keskipisteessä, ei poliisien suhteet
Poliisisarjojen ystäville hyvin kuvattua rikoksen selvittämistä ja taustojen perkaamista on ilo seurata, oli se tositarinaa tai keksittyä. Real crime -tyylissä energia laitetaan tutkintaan, ei niinkään poliisien keskinäisiin sutinoihin. Näin on myös Tappajan jäljillä -sarjassa.
Kolmen lapsen äiti Natalie Hemming katoaa keväisenä viikonloppuna. Natalien äiti aavistaa heti, että jotakin on pielessä. Hän soittaa Thames Valleyn poliisiasemalle, kun tytär on ollut kateissa kaksi vuorokautta. Natalie ei jättäisi lapsiaan vapaaehtoisesti pitkäksi aikaa. Lapset ovat iältään 3, 6, ja 12 vuotta. Pääepäilty on alusta asti aviomies Paul.
6-vuotiaan lapsen puhuttamista on kiinnostava seurata. Se kuulostaa aivan kuin täti kyselisi tavallisesta päivästä.
Seuraavissa jaksoissa käsitellään antiikkikauppias Adrian Greenwoodin murhaa, nuoren Suhaib Mohammedin ampumista ja 64-vuotiaan Hang Yin Leungin ryöstöä. Loput jaksot kestävät tunnin verran, kun taas ensimmäinen osa on lähes 1,5-tunnin mittainen.
TV2 tiistai 27.11. klo 22.00.