Kun Euroopan muut palkintomaakarit siirtävät kokoonpanoaan Kaukoitään, on Pocal Oy uskaltautunut laajentamaan Oulussa. "Me uimme vastavirtaan", arvioi toimitusjohtaja Tuomo Fält luottavaisena. "Tulevaisuudessa uskon, että eri tyylinen muistaminen ja palkitseminen yleistyy."
Tanssii tähtien kanssa -ohjelman ehtiessä äskettäin loppusuoralle, tuli jälleen kerran Pocalin vuoro loistaa parrasvaloissa. Voittajaparille ojennettu, hopeoitu ja isoon, siniseen plyysikoteloon upotettu messinkilaatta on peräisin Itävallasta, mutta plakettikokonaisuus ja kukkea Mestari 2006 -kaiverrus ovat täysin oululaista alkuperää.
Pocal muutti vasta joulun alla uudisrakennukseen Oulunlahteen. Samalla se lähes tuplasi tilansa sekä työntekijöiden määrän. Viiden hengen yritys lienee nyt alansa suurin. Jatkossa aiotaan käynnistää vientiä Ruotsiin ja Norjaan.
"Kaikki palkitsemiseen keskittyneet yritykset Suomessa ovat pieniä ja tosi pieniä", Fält vertaa. "Me myymme ehkä eniten."
Hopeaa ja sinistä
Ennen pokaalit olivat kiulun muotoisia ja esimerkiksi puupohjia veistettiin Pellossa, sittemmin komeudet ostettiin valmiina Italiasta Carrara-marmorijalustalla. Mutta nykyään komponentit hankitaan Kaukoidästä, Hollannista tai Italiasta ja valmistuksen arvokkain vaihe eli kokoonpano tehdään itse käsityönä Oulussa.
Alan päätekijät italialaiset ovat siirtäneet tuotantoa Kiinaan.
"Oikaisemme reittiä", Fält arvioi merkittävien laitos- ja laiteinvestointien kannattavan myös Suomessa. "Italiassa toiminta on aika alkeellista, työkaluja ei ole kehitetty ja logistiikka puuttuu."
30 pokaalimallin paletti uusitaan vuosittain noin 80-prosenttisesti. Kun aikaisemmin kaikki puolipallot olivat sileitä, niin nykyään maljat kiiltävät järjestään kuvioituina, ne hohtavat rinnakkain kultaa ja hopeaa sekä viime vuosina myös eri väreissä.
"Hopeaa ja sinistä, se on yliveto", Fält vakuuttaa.
Vuosittain yritys kokoaa 35 000 pokaalia. "Siihen tulevat pystit ja patsaat päälle." Sesonkiaika on juuri nyt, talvella ja keväällä, joulu on hiljainen.
Tiukat aikataulut
Ilman palkintoja ei ole kilpailuja. Näin lienee ollut jo olympialaisten laakeriseppeleistä alkaen. Tilaukset tehdään kuitenkin niin viime tinkaan, vasta ilmoittautumisaikojen päätyttyä, että sekä järjestäjät että pokaalintekijät elävät jatkuvissa paineissa.
Palkinnoton voitonjuhla olisi hirvittävä pettymys, joten aamun tilaukset toimitetaan yleensä saman tien postiin. Vuodessa kääräistään 3 000 postipakettia. Välillä jää ruokatauko pitämättä ja päivät venyvät yöhön, Fält tunnustaa ja kehuu lämpimästi porukkaansa.
Pysyvä kukkakimppu
Fält on itse hiihtäjä, mutta makein palkintomuisto juontaa ihan sivulajista. "Sain yllättäen pikkupoikana kehittyneen pelaajan palkinnon pesäpallossa."
Pokaali on yhä säilössä jossakin vanhempien autotallissa. "Ei niillä varsinaisesti tee mitään, se on muisto, kuin käyntikortti, kukkapuska, joka jää jäljelle", hän miettii huippuhetkiä kruunaavien palkintojen syvintä tarkoitusta.
Koko palkintobisnes sai alkunsa samaisessa oulunsalolaisessa autotallissa 18 vuotta sitten. Toivo-isä, joka toimi urheiluseuran puheenjohtajana, ennusti alalle tulevaisuutta.
Ensin Fält nappasi markkinoita kultasepänliikkeiltä, nykyään suoramyyjät toimivat niidenkin tukkureina. Kasvu on ollut vakaata. "Parin prosentin luokkaa."
Vuosikymmen sitten tosin hetken arvelutti, kun tilaajat yhtäkkiä siirtyivät tavarapalkintoihin, kuten termospulloihin.
"Se oli lyhyt villitys", Fält tietää tänään.
