Kalevassa julkaistiin 23.12. kolumni ”Pohteen nollakorotuksista syntyi parku – mutta näin markkinatalous toimii, jos sen annetaan toimia."
Kirjoituksessa esitetty näkemys markkinatalouden toiminnasta on virheellinen.
Pohteen strategiaan kuuluu monituottajuus. Ilman alueen yrityksiä Pohde ei selviä. Tämän periaatteen tulisi näkyä myös käytännön toiminnassa – eikä tämän syksyn nollalinja sitä edusta.
Vapaassa markkinassa palveluntuottajalla on mahdollisuus hinnoitella palvelunsa kustannusten ja riskien perusteella. Pohteen tapauksessa näin ei ole. Pohde on rajoittanut hinnanmuodostusta muun muassa kattohinnoilla. Tällaisessa tilanteessa palveluntuottajilla ei ole mahdollisuutta hinnoitella toimintaan liittyviä riskejä, joita Pohde nyt lisää jättämällä hinnat tarkistamatta kustannuskehityksen mukaisesti.
Yritykset ovat tehneet sopimukset Pohteen kanssa vapaaehtoisesti, mutta hyvässä uskossa siihen, että sopimusehtoja noudatetaan. Hinnan tarkistaminen on yksi keskeisimmistä sopimuskauden ehdoista.
Keskusteluissa on vedottu sopimusehtojen sanamuotoon "enintään", jonka on väitetty mahdollistavan nollalinjan. Sopimusjuridiikan näkökulmasta kyse on kuitenkin korotuskatosta, ei oikeudesta jättää hinnantarkistus tekemättä.
Kaikissa voimassa olevissa sopimuksissa hinnantarkistusehdot on kirjattu siten, että hintaa tarkistetaan. Sopimusoikeudellisen sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella tämä tarkoittaa sitä, että tilaaja on sitoutunut hinnantarkistukseen ehtojen täyttyessä. Kyse ei siis ole pelkästä mahdollisuudesta tarkistaa tai olla tarkistamatta hintoja.
Pohteen arvioidaan tekevän vuonna 2025 noin 37 miljoonan euron ylijäämän (tuloksen). Samalla se edellyttää alueen palveluntuottajien pitävän yksikkökustannuksensa vuonna 2026 samalla tasolla kuin vuonna 2025.
Tämä ei ole realistista. Alan työehtosopimusten mukaiset palkankorotukset ovat noin kolme prosenttia, eikä yksikään toimija voi jättää niitä noudattamatta. Myös Pohde nostaa omien yksiköidensä kustannuksia vastaavasti – ellei enemmän. Ylijäämä syntyy pitkälti alueen yritysten kustannuksella, eikä yritysten tekemä positiivinen tulos voi olla peruste sopimusehtojen sivuuttamiselle.
Asiallinen keskustelu sopimusten noudattamisesta ei ole ”parkumista”. Hinnantarkistukset eivät ole automaattisia, mutta niiden tulee toteutua sopimusten mukaisesti ja toki niistä voi neuvotella. Sen sijaan tilaajan yksipuolinen ilmoitus kategorisesta nollalinjasta ei ole normaalia toimintaa, eikä neuvottelujen käynnistäminen vasta julkisen keskustelun jälkeen ole hyvän sopimuskäytännön mukaista.
Pohde käyttää asemaansa väärin alueen käytännössä ainoana ostajana erityisesti asumispalveluissa. Tuottajia on paljon, mutta ostajia vain yksi. Harva uskaltaa haastaa tilaajaa, koska pelkona on vaikutus esimerkiksi asukassijoituksiin, jotka ovat jo vähentyneet säästötoimien seurauksena. Juuri tästä syystä hinnantarkistukset ovat alueen yrityksille elintärkeitä.
Jani Nurisalo
myynti- ja markkinointijohtaja, Esperi Care