Poh­joi­ses­sa ruis­lei­pä on yhä ar­vos­saan

Pohjoissuomalaiset syövät jopa puolet enemmän ruisleipää kuin eteläsuomalaiset.

Kone vaivasi Erkki Uusijärven antamat jauhot kotileipomossa Kiimingissä vuonna 1985.
Kone vaivasi Erkki Uusijärven antamat jauhot kotileipomossa Kiimingissä vuonna 1985.



Pohjoissuomalaiset syövät jopa puolet enemmän ruisleipää kuin eteläsuomalaiset.

Kun pääkaupunkiseudulla asuva syö ruisleipää keskimäärin 54 grammaa päivässä, lukemat lähes tuplaantuvat Oulun lääniin ja Pohjois-Karjalaan tultaessa: Oulun läänin asukkaat syövät ruisleipää 103 grammaa päivässä ja pohjoiskarjalalaiset 104 grammaa päivässä. Etelässä ja lännessä taas vehnää kuluu enemmän.

Tiedot käyvät ilmi Finravinto 2007 -tutkimuksesta. Edellisen kerran ruisleivän kulutusta tutkittiin Finravinto 2002 -tutkimuksessa. Myös silloin tutkimustulokset ja alueelliset erot olivat samankaltaisia.

Miksi ruisleipä sitten maistuu pohjoisessa ja idässä paremmin kuin etelässä?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoissuunnittelijan Heli Reinivuon mielestä tutkimustulosta selittää se, että pohjoisessa perinteinen suomalainen ruokakulttuuri on vielä voimissaan. Täällä ollaan totuttu ruisleivän makuun.

"Etelä-Suomessa sen sijaan korostuvat enemmän kansainväliset ruokatrendit", Reinivuo arvioi.

Vielä sata vuotta sitten ruisleipä oli monelle suomalaiselle pääasiallista ravintoa. 1950-luvulta alkaen ruisleivän kulutus alkoi hiljalleen tippua samalla, kun elintaso kohosi.

"Ruisleipä sai kilpailijoita, ja esimerkiksi vaaleaa vehnäleipää pidettiin usein ruisleipää hienompana ja parempana eväänä", kertoo Leipätiedotus ry:n toiminnanjohtajan Ulla Rauramo.

Viime vuosina ruisleivän arvostus on kuitenkin lähtenyt jälleen nousuun. Rauramon mukaan ruisleivästä on nykyään tullut varsinainen
hittituote. Erityisesti terveystietoiset naiset ovat lisänneet ruisleivän käyttöä.

Ruisleipä onkin hyvin terveellistä evästä. Sen terveysvaikutukset ovat mitä moninaisimpia ja kuitupitoisena se pitää hyvin nälkää ja on vähäkalorinen.

Suomalainen ruisreikäleipä on myös ainutlaatuinen. Vastaavaa leipää ei valmisteta missään muualla maailmassa. Ylipäätään suomalainen leipäkulttuuri on Rauramon mukaan erittäin rikas ja monimuotoinen, ellei jopa maailman rikkain.

"Suomessa on saatu vaikutteita sekä itäisestä että läntisestä ruokakulttuurista. Lisäksi meillä on myös hyödynnetty leivän leipomisessa kaikkia neljää viljalajia: rukiin ja vehnän ohella myös ohraa ja kauraa.

Leipäkulttuurin lisäksi myös suomalainen leipätutkimus on korkeatasoista.

Varsinkin leivän kuitupitoisuuteen on nykyään ryhdytty kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota.

Nykyään on esimerkiksi mahdollista leipoa kuitupitoisuudeltaan lähes ruisleivän veroista vehnäleipää, joka maistuu hyvältä, kiitos kehittyneen leivonta- ja myllyteknologian.

Leipä on runsaskuituista silloin, kun siinä on kuusi grammaa tai sitä enemmän kuitua sadassa grammassa.

"Parin viimeisen vuoden aikana markkinoille on tullut hurjasti myös vaaleita leipiä, joissa on paljon kuitua", Rauramo kertoo.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista leipäviikkoa ja huomenna perjantaina kansainvälistä leipäpäivää. Tänä vuonna leipäviikon teemana on välipala ja leivän rooli koulujen välipalatarjonnassa.

Ilmoita asiavirheestä