Whistler
Maalialueelta lappaa punaposkista pohjoisen poikaa yksi toisensa perään. Hymyt ovat vaisuja. Olympialaisten yhdistetyn avauskilpailun paras suomalaissuoritus on Anssi Koivurannan kahdeksas sija.
""Kliseisesti sanoen kaikkeni annoin", hän sanoo.
Kuusamon poika oli vielä viimeisellä kilometrillä mukana kahdeksan miehen kultajunassa, mutta sitten tuli seinä vastaan.
"Siihen asti meno oli väkevää. Taistelin hyvin, mutta koko ajan mentiin ihan rajoilla."
Kultajunan veturina stadionille jyräsi Yhdysvaltain Johnny Spillane, mutta maalisuoralla kivikova kirimies, maailmancupia tällä kaudella hallinnut Ranskan Jason Lamy Chappuis painui ohi olympiavoittajaksi. Italian nuori, nouseva tähti Allessandro Pittin ylsi pronssille.
Koivuranta hyppäsi 99,5 metriä ja pääsi ladulle kahdeksantena, 54 sekuntia kärjen takana.
Alunperin Koivuranta kuului joukkoon, joka manasi yhdistetyn omintakeista olympiaohjelmaa - suurmäen kilpailuun on yli viikko aikaa. Sunnuntain - eli Suomen aikaa maanantain vastaisen yön - avauskilpailu muutti äänen kellossa.
"On sittenkin ihan hyvä, että on aikaa levätä ja hoitaa polvea ja selkää kuntoon", hän sanoo.
Vanhan hyppyvamman seurauksena selässä vihoittelee rustottuma. Kisaa varten alaselkä puudutettiin, ja samaan syssyyn teipattiin fysiikkatreeneissä kärsinyt polvi. Ja myötätunnosta toinenkin, ettei tuntuisi toispuoliselta.
"Mutta mitään en pistä vammojen piikkiin", Koivuranta teroittaa.
"Näitä on kaikilla urheilijoilla. Positiivista on se, että tämä kisa kertoi hyvää hiihtovauhdista, joka on ollut arvoitus."
Mannisen hiihto vailla herkkyyttä
Toisen pohjoisen pojan, Hannu Mannisen mitalijahti alkoi 23. sijalta. Kymmenen kilometriä ei riittänyt 1.18 minuutin kiinnikuromiseen. Parhaimmillaan Manninen kävi kymmenennellä sijalla 31 sekunnin päässä kärjestä, mutta luisui takaisin lähtösijalleen 43,3 sekuntia Lamy Chappuis´ta.
"En oikein osaa pettynytkään", Manninen pyörittelee.
"Hiihto oli herkkyyttä vaille, siitä odotin parempaa, mutta suoritus oli tasainen. Vaikka tietysti joka kisaan lähdetään voittamaan, ja tulokset maailmancupissa kertoivat, että minulla oli mahdollisuus vaikka voittoon."
Whistlerin neljän asteen lämpötilassa, nolla-asteissa lumessa keli oli pehmeä, mutta ei tuskaisen sohjoinen. Ladulle kylvetyt kemikaalit pitivät olosuhteet kunnossa muutamaa paikkaa lukuunottamatta.
Seuraavaksi Mannisen täytyy pitää mielensä virkeänä suurmäen kisaa odotellessa. Harjoitusten lisäksi ohjelmassa lienee visiitti Vancouveriin, toivottavasti myös Suomi-Valko-Venäjä -otteluun. Ja kokeisiinkin pitää lukea.
Ryynäsellä haamuhyppy
Päivän kolmas pohjoisen poika roiskaisi mäessä 105-metrisen haamuhypyn.
Whistler Olympic Parkin ensimmäisen kilpailun lähtöviivalla seisoi ensimmäisenä Janne Ryynänen Rovaniemeltä ja pyyhälsi matkaan kansan mylviessä. Etumatkaa USA:n Todd Lodwickiin oli 34 sekuntia.
Tutisiko puntti?
"Hehe. Tiedä siitä, mutta olisihan sitä mieluusti ollut ykköspaikalla alusta loppuun. Vaikka tuskin olisin mitaleista taistellut ilman kaatumistakaan."
Ryynänen johti kisaa vielä ensimmäisen 2,5 kilometrin lenkin jälkeen, mutta lensi nurin vauhdikkaassa laskussa stadionille.
"Käytännössä kaikki vauhti meni siihen, ja jouduin tekemään aika paljon ylimääräistä työtä. Seuraava kierros oli raskas."
Ryynäsen sijoitus valui lopulta 26:nneksi, eroa voittajaan kertyi 1.34,5. Jaakko Tallus hyppäsi 98,5 metriä ja lähti ladulle 13. sijalta, 1.04 Ryynäsestä. Maalissa mies oli 38:s (+2.38,0).
"Aika huono. Todella huono. Ensimmäinen vitonen oli ok, mutta jouduin koko ajan hiihtämään ylivauhtia. Sitten tuli sippendaalia."