Poh­joi­sen liik­ku­vat uuteen ko­men­toon

Liikkuvan poliisin tulevaisuus on turvattu, uskoo juuri Pohjois-Suomen yksikön päälliköksi nimetty Jarmo Rintanen. Sen sijaan resurssien jaossa Pohjois-Suomen pienemmät yksiköt voivat jatkossa olla heikoilla.

Liikkuvan poliisin Pohjois-Suomen yksikön uusi päällikkö Jarmo Rintanen.
Liikkuvan poliisin Pohjois-Suomen yksikön uusi päällikkö Jarmo Rintanen.

Pohjois-Suomen Liikkuvan poliisin päälliköksi huhtikuun alussa nimetty liikennepoliisitarkastaja Jarmo Rintanen uskoo Liikkuvan poliisin tulevaisuuteen. Hänen mielestään sillä on poliisin ylimmän johdon tuki nykyisin takanaan. Mutta Liikkuvan poliisin, kuten kaikkien muidenkin organisaatioiden, on kehityttävä yhteiskunnan mukana, hän huomauttaa. "Jos ei ole tehtävää, ei ole tekijöitäkään."

Pohjois-Suomen alueella toimii nykyisin neljä Liikkuvan poliisin yksikköä. Maantieteellisesti ne on sijoitettu siten, että Oulun ja Kajaanin lisäksi Lapin läänin alueesta vastaavat Kemiin ja Rovaniemelle sijoitetut yksiköt.

Käytännössä tämä merkitsee, että Rintanen on noin 90 liikenteen valvontaan erikoistuneen poliisin esimies. Autoja on käytössä kolmisenkymmentä, moottorikelkkoja toistakymmentä ja päälle tulee vielä kaksi venettä, joilla valvotaan Oulujärven ja Lapin isojen järvien vesiliikennettä.

Jo kalustoluettelo paljastaa, että Pohjois-Suomi asettaa omat vaatimuksensa valvontatyölle.

"Teitä täällä on hirvittävän paljon, mutta liikennesuorite keskittyy vilkkaille alueille paitsi tiettyyn aikaan vuodesta, jolloin hiljaisempienkin teiden liikenne vilkastuu selvästi. Maastoliikenteen eli lähinnä moottorikelkkailun valvonta vie resursseja talvella ja erityisesti juuri loma-aikoina, jolloin myös muu liikenne on vilkasta. Hirvi- ja porokolarit työllistävät suhteellisen paljon. Välimatkat ovat myös pitkät ja siirtymisiin kuluu aikaa. Tämä taas aiheuttaa sen, etteivät lyhyet työajat toimi ja työrupeama voi hyvin kestää kaksikin vuorokautta. Tästä taas aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia etelään verrattuna", Rintanen erittelee.



Yksiköt vaarassa?


Yleisesti ottaen pohjoisen erityisolosuhteita Poliisin johdossa ymmärretään, mutta jatkossa rajallisten resurssien jaossa voi tulla ongelmia Rintanen arvelee.

"Oulu on kasvukeskus, sen suhteen en ole huolissani. Mutta kun resurssien jaossa otetaan jatkossa huomioon asukasluku, rekisterissä olevien ajoneuvojen määrä, tiekilometrit ja liikennetiheys, on selvää, että käytetyt painotukset ovat tärkeitä. Tottahan on, että esimerkiksi asukasluvussa ja ajoneuvojen määrässä painopiste on etelässä, me voimme vedota lähinnä tiekilometrien määrään ja pitkiin etäisyyksiin."

Rintanen kehuu miehiään, jotka hän tuntee hyvin, onhan hän toiminut vuodesta 1999 Oulun liikkuvan poliisin yksikön päällikkönä. Kaverit ovat hänen mukaansa sopeutuneet hyvin alueen erityisolosuhteisiin ja tekevät hyvää työtä. Pohjoisen yksikkö on myös Itä-Suomen päälliköksi siirtyneen Kari Purasen jäljiltä hyvässä iskussa, joten siinäkin mielessä vastuu aiempaa suuremmasta yksiköstä on helppo ottaa.

Jatkoa miettiessään Rintanen muisteleekin Poliisiopiston opetusmonisteen lausetta, joka hyvin sopii tilanteeseen: "On pelattava niillä korteilla, jotka on käsissä."



Pääosa valvontaa


Liikkuvan poliisin työsarka jakaantuu nykyisin kahtia. Pääosa, noin 90 prosenttia työajasta menee edelleen puhtaasti liikenteenvalvontaan. Loppu menee ihan poliisilain mukaan paikallispoliisiin apuna toimimiseen hälytystilanteissa, jotta kansalaisille pystyttäisiin tarjoamaan mahdollisimman tasapuolinen palvelu.

Varatuomari Henrik Lundsten arvosteli poliisia Kalevassa pari viikkoa sitten liiallisesta keskittymisestä vain rattijuoppojen jahtaamiseen ja nopeusvalvontaan. Siinä mielessä Rintanen ottaa arvostelun vastaan, että myöntää nopeusvalvonnan vievän eniten aikaa.

Lundstenin kaipaamaan ajotapavalvontaan käytetään kuitenkin noin 20 prosenttia työajasta. "Täytyy muistaa että se on valvontaa joka ei näy, koska se tehdään lähinnä siviilikalustolla. Eihän se muuten oikein toimisikaan."

Rintanen toisaalta uskoo, että kun automaattisen nopeusvalvonnan piirissä olevien tieosuuksien määrä pohjoisessakin kasvaa, voidaan resursseja aiempaa enemmän kohdistaa vaarallisten ohitusten, perässä roikkumisten ja kiilaamisten valvontaan. Suurimpana liikenneturvallisuusongelmana hän pitää yksinkertaisesti asenteita.

"Liikkumiseen liitetään vapaus, rajoja ei ole tai niitä ei haluta tunnustaa. Liikenteessä ei kuitenkaan olla yksin, kaikki eivät voi olla ensimmäisiä jonossa, kyllä tuosta asenteesta täytyy olla valmis tinkimään."

Ja kyllä poliisikin kantaa huolta myös liikenneympäristöstä. Rintanen kuvailee muun muassa koko nelostietä Tampereelta pohjoiseen "ränniksi" ja pitää Oulu-Kemi väliä heikkokuntoisimpana ja vaarallisimpana pohjoisen tieosuuksista nykyliikenteen määrällä.

"Osittain korjausta kaipaisi myös 8-tie. Sen sijaan 5-tien voisi liikennemääriin verrattuna katsoa olevan OK."

Ilmoita asiavirheestä