Suomen tiestö, erityisesti alemman tason verkosto on heikossa kunnossa, mutta myös valtatieverkosto uhkaa rapistua. Tiestön kunnosta vastaava Väylävirasto on tuonut tästä huolensa esiin eri yhteyksissä useasti.
Korjausvelkaa maanteissä, rautateissä ja silloissa on useita miljardeja euroja. Tiestön heikon kunnon takia on väläytelty myös nopeusrajoitusten alentamisia. Tämä on väärä ratkaisu. Se johtaa pitkän päälle vaaralliseen keskittymiseen. Heikentävä tekijä tiestön kunnolle on myös rekkojen painorajoitusten nostaminen 60 tonnista 76 tonniin kymmenisen vuotta sitten.
Tiestön hyvä kunto on paitsi ihmisten ja tavaroiden liikkumiseen vaikuttava tekijä, myös turvallisuustekijä, erityisesti maanpuolustukselle. Se on edellytys koko maan elinvoimaisuudelle ja asuttuna pysymiselle. Yritykset, teollisuus, puunkuljetukset, maatalous, energiaverkostojen rakentaminen, ulkomaiset investorit jne. tarvitsevat hyvää tieverkostoa.
Omavaraisuuden kehittäminen edellyttää hyvää tieverkostoa. Suomen tulee varautua myös tilanteeseen, jossa Itämeri osittain sulkeutuu. Siksi on äärimmäisen tärkeää kehittää yhteyttä Pohjois-Atlantille Ruotsin ja Norjan kautta. Jälleen pullonkaulaksi muodostuvat joko kokonaan puuttuvat tai heikkokuntoiset tieyhteydet.
EU:n laajentuminen ei saa uhata unionin koheesiopolitiikan toteuttamista Suomessa. Suomen pitkät etäisyydet, harva asutus, maantieteelliset olosuhteet ja alueellisen kehityksen eriytyminen edellyttävät vahvaa koheesiopolitiikkaa. Koheesiopolitiikalla tuetaan jäsenvaltioiden ja alueiden yhteistä harmonista kehitystä sekä vähennetään alueiden välisiä kehityseroja.
Suomen tulisi uudelle EU:n ohjelmakaudelle rakentaa esityksiä unionin suuntaan perusinfrainvestointien osittaiseksi rahoittamiseksi EU:n rahastoista. Luulen että unionissa Suomen esityksiin suhtauduttaisiin myönteisesti. Perusteluita on useita.
Ehkäpä tärkein on se, että Suomella on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä. Se on saman verran kuin Venäjällä on yhteensä muiden keskieurooppalaisten jäsenmaiden kanssa.
Euroopan Unioni on tukenut Keski-Euroopan EU-maita merkittävillä rahoitusosuuksilla perusinfran rakentamiseen ja kunnossapitoon. Suomea EU on tukenut pääasiassa erilaisissa kehittämis- ja tutkimushankkeissa, jotka sinänsä ovat olleet hyödyllisiä ja tuloksellisia.
Nyt suuntaa pitää täydentää sillä tavalla, että myös perusinfrahankkeisiin tulee saada EU:n rahoitusta. Suomen kansalliset voimavarat eivät näytä riittävän laajan maan tie- ja rautatieverkoston hyvän kunnon ylläpitämiseen. Tieverkon pituus on Väyläviraston mukaan maassamme yhteensä noin 78 000 kilometriä.
Kun uusi EU-parlamentti valmistelee uutta budjettia ohjelmakaudelleen vuosille 2027–2034, tulisi komission esityksessään parlamentille huomioida riittävä panostus Suomen heikkokuntoisen perusinfran rahoittamiseen.
Tietysti esitykset asiasta tulee tulla Suomen valtiolta. Katseet kääntyvät valtioneuvostossa valmistelussa oleviin pohjoisen ja itäisen Suomen kehittämisohjelmiin. Esittämäni asiat tulisi ottaa siellä esille ja sitä kautta edetä valtioneuvostoon ja edelleen unionille.
Talousasiantuntijat ovat esittäneet, että julkisia investointeja tulisi lisätä, että saataisiin yksityisen sektorin investoinnit liikkeelle. Voisiko EU osaltaan olla käynnistämässä maanpuolustukseen ja perusinfraan kuuluvia hankkeita ja sitä kautta vauhdittaa talouskasvua maassamme.
Pentti Lampinen
maakuntaneuvos, Oulu