Suomen sähkömarkkinoita mainostetaan tasapuolisina, mutta todellisuudessa nykyinen järjestelmä pyörii räikeän alueellisen epätasa-arvon varassa.
Pohjois-Suomi kantaa vihreän siirtymän ja energiantuotannon konkreettiset haitat, mutta taloudelliset hyödyt valuvat suoraan Etelä-Suomen kulutuskeskuksiin. Etelä saa sähkönsä kuin Maunun illallisen – pohjoisen maksamana.
Huippupakkasilla Pohjois-Suomen vakaa vesivoima ja alueen massiivinen tuulivoimakapasiteetti pitävät koko valtakunnan pystyssä. Pohjoisen kunnat ja asukkaat ovat antaneet koskensa, metsänsä ja maisemansa tämän energiaturvallisuuden pantiksi.
Mikä on pohjoisen palkinto tästä uhrauksesta? Kaksinkertainen taloudellinen rangaistus. Harvaan asutun alueen asukkaina pohjoissuomalaiset maksavat jo valmiiksi maan kalleimpia sähkön siirtohintoja.
Samaan aikaan Suomen yhtenäinen pörssisähkön hinta-alue pakottaa meidät maksamaan takapihallamme tuotetusta halvasta sähköstä saman korkean hinnan kuin ruuhka-Suomi.
Jos markkinat toimisivat rehellisesti ja Suomi jaettaisiin Ruotsin tavoin maantieteellisiin hinta-alueisiin, sähkön tukkuhinta pohjoisessa halpenisi merkittävästi. Se olisi oikeudenmukainen korvaus tuotannon haitoista ja houkuttelisi alueellemme uutta teollisuutta ja työpaikkoja.
Poliittinen vastaväite hinta-alueille on aina se, että se nostaisi sähkön hintaa etelässä. Tämä pelko ei kestä matemaattista tarkastelua.
Koska valtaosa väestöstä ja kulutuksesta keskittyy etelään, pohjoisen saama oikeudenmukainen puolen hinnan alennus sähköenergiasta tarkoittaisi etelän suurelle maksajajoukolle vain noin yhden kuudesosan tai yhden kahdeksasosan hinnankorotusta.
Etelän kaukolämmitetyssä kerrostaloasunnossa muutos olisi muutama kymmenen euroa vuodessa – eli olematon kulutuseron kuiluun nähden. Pohjoisen sähkönkäyttäjälle kyse olisi puolestaan elintärkeästä, satojen eurojen helpotuksesta.
Nykyinen malli ei ole kansallista solidaarisuutta, vaan tietoista pohjoisen riistoa etelän äänestäjämassojen ja teollisuuslobbareiden suojelemiseksi. On aika purkaa tämä keinotekoinen järjestely.
Jos Etelä-Suomi haluaa nauttia pohjoisen puhtaasta energiasta, sen on oltava valmis maksamaan siitä sen todellinen markkinahinta.
Tapani Mäkinen
Raahe