Pohjois-Norjassa sijaitseva Lyngenin niemimaa on 25 kilometriä leveä ja 82 kilometriä pitkä, kolmen vuonon rajaama vuoristo-alue Tromssan kaupungista 70 kilometriä itään. Niemimaan rannoilla asuu 3 500 asukasta, mutta sisäosat ovat asumattomia. Tunnetuin ja korkein vuori on 1 833-metrinen Jiehkevarri ja alueelta löytyy 15-20 itsenäistä huippua 1 200 ja 1 800 metrin väliltä.
Lyngenissä on kiipeilty ja vaellettu jo yli sata vuotta. Ensimmäiset harrastajat saapuivat Englannista laivoilla. Suomalaiset ovat löytäneet Lyngenin vasta 1980-luvulla.
Simolainen Matti Kaartinen on jo kokenut Lyngenin kävijä. Hän on käynyt siellä vuodesta 1993 saakka liki kaikkina vuodenaikoina. Kaartisen mukaan Lyngen jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen, ja aina löytää uutta, ennennäkemätöntä.
"Arjesta irtautuu täällä täydellisesti ja samalla oppii arvostamaan eri tavalla kodin itsestäänselvyyksiä", kertoo Kaartinen.
Monet vuoret nousevat suoraan merestä, joten korkeuserot ovat huomattavat, lähes samaa luokkaa kuin Alpeilla, siksipä vuoristoa kutsutaankin Lyngenin Alpeiksi.
Suhteellisen pienellä alueella on alppimaiseman elementtejä; vihreitä laaksoja ja toisaalta, kivisiä ja harmaita, vaikeakulkuisia louhikoita. Niiden reunoilta kohoaa lumipeitteisiä vuorenhuippuja sekä ikijäätiköitä.
Alueella on runsaasti vuolaasti virtaavia puroja, jokia ja vesiputouksia. Harjanteiden takana lymyää vuoristojärviä. Niemimaata kiertää tie ja Tromssasta sinne pääsee 1-2 tunnissa. Itä- ja länsipuolella on lauttayhteydet mantereelta Ulls- ja Lyngenvuonojen ylitse. Lyngenin etuja on sijainti suhteellisen lähellä Oulua (700 km) ja Kilpisjärveä (100 km) ja se, että perillä on jo samana päivänä lähtöaamusta.
Vaihteleva sää,
rikas luonto
Lyngen on ympärivuotinen vaelluskohde. Sää alueella on hyvin vaihteleva. Merituuli tuo yleensä pilviä ja sadetta, maatuulella asia on päinvastoin.
Kaamosaikana voi olla pitkiä periodeja kylmää ja kirkasta, mutta ei ole mitenkään epätavallista, että kymmenen asteen lämpötila vesisateineen yllättää jopa tammi-helmikuussa. Vuorilla lämpötila laskee asteen jokaista sataa metriä kohden.
Veden kohinaa ja solinaa kantautuu korviin joka puolelta. Jyrkiltä kallioseinämiltä valuu satametrisiä vesiputouksia, kuin kapeita morsiushuntuja. Vihreän vehmas metsäinen laakson pohja muuttuu ylempänä tunturikoivikoksi mataline varpuineen.
Yleisimpiä kukkia ovat muun muassa lapinvuokko, tunturikohokki, kissankello, siniyökönlehti ja tunturipoimulehti. Tavallisia marjoja ovat riekon- ja variksenmarja sekä mustikka. Kosteikoissa on hillaa. 1 500 metrin korkeudella viihtyy jääleinikki.
Harvinaisemmista eläimistä saattaa onnistua näkemään sopulin ja merikotkan. Muita ihmisiä ei vuorilla juurikaan näe. Vuonojen rannat sitä vastoin ovat monin paikoin asutetut.
Ikijäätikkö on
muisto jääkaudesta
Lyngenissä on kymmeniä jäätiköitä, jotka eivät sula kesälläkään. Esimerkiksi noin kymmenen kilometriä pitkän Lyngsdalen-laakson perällä Sydbreen on kooltaan noin 2x4 kilometriä. Sen alareuna sijaitsee noin 500 metrin ja ylin kohta noin tuhannen metrin korkeudella. Jäätikön alta saa alkunsa vuolas virta , joka kuohuu koskena alas moreenitasangolle.
Itse jäätikkö valuu U-laaksoa alas kuin jättiläismäinen kieli. Se on osittain soran ja irtolohkareiden peittämä. Alareuna on noin 30 metriä paksu, mutta ylempänä se saattaa olla jo satojen metrien paksuinen. Jäätikön reunalla vaatetusta on lisättävä, sillä jää hohkaa kylmää kuin jääkaappi.
Virtaava vesi huuhtelee suuria sinihohteisia jääpaasia jotka makaavat jääseinämän alla. Railoihin voisi vaivattomasti upottaa linja-autoja. Jäätikkö on kuin hyvin säilynyt jääkauden museo.
