Kulttuuriympäristössä liikkuva ihminen ei helpolla törmää pohjantikkaan (Picoides tridactylus), metsien asukkiin. Pohjantikka on sitä paitsi kovin hiljainen puuhastelija, jonka ohi tai ali voi kävellä huomaamatta.
Usein pohjantikan tapaa naputtelemassa kuivunutta kuusta. Kristillisessä symboliikassa tikkaa on joskus pidetty paholaisen vertauskuvana. Paholainen tunkeutuu sisälle synnin kuivattamaan sydämeen samoin kuin tikka tunkeutuu lahopuun sisuksiin etsiessään sieltä hyönteisten toukkia. Pohjantikkaan vertaus sopii hyvin, sillä se ei kajoa terveisiin puihin.
Tieteelliseltä nimeltään pohjantikka on tridactylus eli kolmivarpainen. Lähes kaikissa Euroopan kielissä lintua kutsutaan kolmivarvastikaksi. Aiemmin nimeä käytettiin myös meillä.
Tavallisesti tikoilla on neljä varvasta, kaksi eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Pohjantikka-paran on tultava toimeen yhdellä takavarpaalla.
Mutta yhden varpaan puuttuminen ei ole estänyt pohjantikkaa menestymästä hyvin ja leviämästä laajalle alueelle Euraasian mantereella. Pohjantikka on tikoistamme ainoa, jota tavataan myös Pohjois-Amerikassa.
Metsäisen kansamme kieleen tikka on jättänyt jälkensä: Tikkaaminen on tietynlaista ompelua, tikanheitto kesäistä ajanvietettä, tikankontti upea orkidea. Tikkatieksi sanottiin jään yli vievää tietä, joka oli viitoitettu tikoilla eli puunnäreillä.
Tikoista kuuluisimpia ovat kirjailija Eeva Tikka ja edesmennyt professori Kari S. Tikka, Tikkasista NHL-kiekkoilija Esa Tikkanen.