Kuluvan vaalikauden suurin koetinkivi oli kariutunut sote-uudistus.
Jarruttajia ei huoleta sairauteensa nopeaa apua hakeva ihminen, vaan hoitoa tarjoavan yksityisen palveluntuottajan rikastuminen.
Syntyvyyden lasku kantaväestön keskuudessa ja suurten ikäluokkien eläköityminen haastavat hoitajien riittävyyden tulevina vuosina.
Ulkomailta hoitajatarpeeseen rekrytoitavia hoitajia eivät ammattiliitot hyväksy, koska kävisi ilmi, että huonokuntoistakin hoidettavaa voi syöttää, pestä ja käyttää vessassa ilman suomenkielistä korkeakoulututkintoa.
Omaishoitajat tekevät vaativampaakin työtä, mutta he eivät kilpailekaan ay-väen kanssa, vaan ainoastaan oman jaksamisensa kanssa. Hoitoalalle koulutukseen hakeville saataneen uudelleen soveltuvuustestit, jotta motivoitumattomat ja alasta tietämättömät eivät vie opiskelupaikkaa vastuuntuntoisilta opiskelijoilta.
Ratkaisua alan kiinnostavuuteen tulisi hakea kohentamalla palkkaustasoa.
Kouluttautuminen voi olla myös työllistymisen este, sillä ylikoulutetuksi itsensä tuntevat eivät alistu tekemään sellaista työtä, joka sujuu ilman tutkintoakin.
Aktiivimallista tehtiin kirosana, vaikka sen tarkoituksena on ollut, että työtön lähtisi ottamaan enemmän vastuuta toimeentulostaan muuntokoulutuksella tai motivoituisi yrittäjäksi.
Nostan hattua niille kymmenille tuhansille nykyisille ja tuleville pienyrittäjille ja elinkeinonharjoittajille, jotka kantavat vastuunsa omasta ja perheidensä elannosta tehden työtä monilla matalapalkka-aloilla, joissa tulot jäävät alle keskiansiotason, ja sosiaaliturva on yhäkin puutteel-linen.
Sinisillä on yrittäjyyteen hyviä parannusehdotuksia ohjelmissaan.
Kaupunkiin muuttamisen myötä metsiin jätetään potentiaalisten poimijoiden toimesta kymmenien miljoonien eurojen marja-tulot.
Toivoisin yhteistyötä kuntien, seurakuntien ja muiden toimijoiden välillä tämän tulonlähteen tuomiseksi myös kaupunkilaisnuorille ja työttömille järjestämällä yhteisiä marjastusretkiä luontoäidin helmaan.