Pohde päätti kesä–elokuussa 2026 käytyjen tuotannollis-taloudellisten yhteistoimintaneuvotteluiden päätteeksi lakkauttaa psykiatrian sosiaalityön vastuuyksikön. Tämän seurauksena yksikään psykiatrian sosiaalityöntekijä ei enää työskentele ikääntyneiden, aikuisten, nuorten tai lasten osastoilla ja poliklinikoilla.
Aikuisten pitkäaikaiseen psykiatriseen osastohoitoon päätyvistä potilaista valtaosa on laissa määriteltyjä erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Heillä on psyykkisen tai kognitiivisen sairauden, vamman, päihteiden ongelmakäytön, muun riippuvuuskäyttäytymisen tai usean yhtäaikaisen tuen tarpeen vuoksi erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita. Sairauden paheneminen lisää tuen tarvetta, ja tuen puute syventää sairautta noidankehän tavoin.
Moni pidempään psykiatriseen osastohoitoon päätyvä ihminen on menettänyt paljon. Osa enemmän ja osa vähemmän. Heillä ei ole asuntoa tai he ovat menettämäisillään sen. Heillä ei ole rahaa, eikä heille kuuluvia etuuksia haettuna. Arjesta puuttuvat perusedellytykset kuten puhelin, pankkikortti, pankkitunnukset ja -sovellukset, henkilökortti ja asianmukaiset vaatteet.
Sosiaalisia suhteita ja asiakkuuksia ei ole, tai ne ovat hauraalla pohjalla. Heillä ei ole mielekästä toimintaa arjessa. Heillä on luottohäiriömerkintä ja/tai vuokrarästejä, mikä vaikeuttaa merkittävästi uuden asunnon hankkimista ja järjestämistä. Kyky hoitaa omia asioita on romahtanut tai notkahtanut merkittävästi.
Nämä käytännön ongelmat kietoutuvat vakaviin psykiatrisiin sairauksiin. Psykiatrian sosiaalityön arkipäivää ovat potilaat, jotka kärsivät harhoista, syvästä masennuksesta, maniasta, vaikeista persoonallisuus- ja pakkoajatus- ja toimintahäiriöistä sekä vakavista päihdeongelmista. Potilaiden kohtaamista ja asioiden hoitamista vaikeuttavat paitsi tunnesäätelyn ongelmat myös kognitiiviset haasteet – vaikeudet muistaa, keskittyä, ilmaista itseään, tehdä päätöksiä, aloittaa asioita ja saattaa asioita loppuun.
Yhteyden ja luottamuksen saavuttaminen vie muutamista päivistä ja viikoista aina useampiin kuukausiin. Lisäksi työskentely katkeaa herkästi potilaan voinnin heikentymisen, osastolta karkaamisen tai rajoitustoimenpiteiden vuoksi. Pitkäaikaiset osastojaksot kestävät kahdesta, kolmesta viikosta aina yhdeksään kuukauteen.
Näiden ihmisten kanssa työskenteleminen on vaativaa ja aikaa vievää, koska he ovat psyykkisesti niin heikossa kunnossa, ja selvitettäviä, sovittavia ja ratkaistavia asioita on paljon. Heitä on autettava ”kädestä pitäen” asumis-, talous- ja etuustilanteen selvittämisessä, etuuksien hakemisessa ja asiakirjojen, dokumenttien ja sähköisten tunnistusvälineiden hankkimisessa. On tehtävä edunvalvontahakemuksia ja asunnon tyhjentämiseen ja siivoamiseen liittyviä järjestelyjä.
Heidän tukeminensa edellyttää myös moniammatillista yhteistyötä. Osastojakson aikana toimintakykyä ja palvelutarpeita arvioidaan yhdessä lääkäreiden, hoitajien, omaisten ja toiminta- ja fysio- ja ravitsemusterapeuttien ja harvakseltaan myös oikeuspsykiatrisen tiimin kanssa. Alueelliset sosiaalipalvelut ja yhteiskumppanit kutsutaan yleensä mukaan yhteydenoton tai huoli-ilmoituksen myötä. Tämä paletti on monimutkainen ja työläs rakentaa.
Pohde on ohjeistanut psykiatrisia osastoja ottamaan jatkossa yhteyttä potilaan omaan sosiaalityöntekijään, tekemään huoli-ilmoituksia ja tarvittaessa olemaan yhteydessä sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Ohjeistus on täysin riittämätön potilaille, joiden tilanne vaatii ohjausta ja neuvontaa järeämpiä toimia. He tarvitsevat heikon psyykkisen voinnin ja monimutkaisen elämäntilanteen vuoksi intensiivistä, pitkäkestoista ja rinnalla kulkevaa sosiaalityötä.
Kun arjen perusedellytysten kuntoon laittaminen, verkostoyhteistyö ja palvelutarpeen arviointi kaadetaan valmiiksi kuormitetun sosiaalityön ja hoitajien harteille, kotiutukset pitkittyvät, riskitekijöitä jää tunnistamatta, palvelutarpeen arvion laatu heikkenee, osastokierre syvenee ja työntekijät uupuvat.
Pohteen uusi ohjeistus ei poista ongelmaa, vaan lakaisee kaikkein haavoittuvimpien hädän maton alle ja siirtää kriisin odottamaan seuraavaa, entistä raskaampaa romahdusta.
Samuli Aikio
Pohteen aikuispsykiatrian päivystysosaston ja osaston 3 entinen sosiaalityöntekijä, Muhos