Kolme vuotta sitten Poets Of The Fall rysäytti syvästä tuntemattomuudesta Suomen albumilistan kärkeen. Sen jälkeen yhtye on julkaissut kaksi albumia. Nekin ovat molemmat pystyneet valtaamaan listan kärkipaikan. Poets Of The Fall jatkaa kuitenkin edelleen musiikkikentän outona lintuna. Yhtye julkaisee yhä levynsä omalla Insomniac-levymerkillään.
Menestyksen myötä Poets Of The Fallin ympärillä on pörrännyt kosijoita kuin mehiläisiä. Yhtye on kuitenkin jaellut rukkasia kuin nirppanokkaisin aatelisneito. Kiusauksista huolimatta.
"Tottakai sitä on tullut mietittyä, että tekisi sopimuksen jonkun suuren levy-yhtiön kanssa. Me olemme kuitenkin muusikoita ja haluamme keskittyä musiikkiin, emmekä suinkaan levy-yhtiön pyörittämiseen", Poets Of The Fallin keulahahmo Marko Saaresto pohdiskelee.
"En siis missään tapauksessa haluamalla halua olla levy-yhtiön pomo. Mutta toisaalta: oman levy-yhtiön artistina saamme tehdä mitä haluamme ja päättää itse omista asioistamme. Ja sopimukset joita meille on tarjottu, ne nyt ovat mitä ovat", Saaresto tuhahtaa tavalla, josta voi päätellä tarjousten jättäneen runsaasti toivomisen varaa.
"Ei olisi ollut häpeä hävitä Kari Tapiolle"
Poets Of The Fallin kolmas levy Revolution Roulette täydensi hattutempun menemällä edeltäjiensä tavoin suoraan albumilistan kärkeen. Siitäkin huolimatta, että Kari Tapio julkaisi samaan aikaan levynsä Kaksi maailmaa.
"Ei olisi ollut häpeä hävitä Kari Tapiolle, mutta ihme kyllä emme hävinneet", Saaresto sanoo.
Saareston ja kumppaneiden suosion suuruudessa on riittänyt mietittävää. Tosin enemmän muualla kuin yhtyeen itsensä keskuudessa.
Kun suomalainen bändi laulaa englanniksi, sillä ei yleensä listoilla mällätä. Ja kun Saaresto on joskus määritellyt Poets Of The Fallin musiikin ympäripyöreästi poprockiksi, niin sitäkään ei voi luonnehtia varsinaiseksi myyntivaltiksi.
"Ehkä meidän suosiomme perustuu siihen, että musiikkimme on riittävän kansantajuista. Kuitenkin siten, että olemme samalla toteuttaneet omia taiteellisia näkemyksiämme", Poets-pomo kiteyttää.
"Se tuntuu muuten todelta oudolta, että jotkut omat päähänpistot ovat yhtäkkiä Suomen kansan mieleen", itse irlantilaisen musiikin nimeen vannova Saaresto lisää.
Ei räävitöntä mutta maanista
Revolution Rouletten alkupää on taatusti raskainta Poets Of The Fallia tähän asti. Muutamankin kriitikon mieleen on tullut verrata yhtyettä System Of A Downiin.
"Onhan se selkeästi raskainta. Ehkä ei sentään räävitöntä, mutta maanista kylläkin. Meidän viime kiertueemme oli raskas ja vähän häiriintynyt. Ja vaikka meillä hyvin meneekin, niin välillä tilanteet kärjistyvät ja syntyy ristiriitoja. Tämä kuuluu myös levyllämme."
"Mutta että System Of A Down? Pidän kyllä bändistä, mutta en varsinaisesti koe sitä omaksi jutukseni. Antakaa minulle kaksi tuntia, niin teen albumillisen System Of A Downia. Paitsi että en tee. Se ei tyydyttäisi minua. Minusta on paljon miellyttävämpää, että joku löysi musiikistamme Queen-vaikutteita", Saaresto muistuttaa.
Saaresto ei muutenkaan pidä tarpeellisena, että Poets Of The Fallista puhuttaessa vedetään esiin muiden artistien nimiä.
"Kun tekee levyä, ei jaksa eikä halua kuunnella toisten bändien tuotoksia. Siinä piilee vaara, että alkaa toistaa muiden juttua. Kyllähän me bändin sisällä nimesimme joitain albumin kohtia tiettyjen artistien mukaan. Mutta niitä nimiä minä en kerro."