Tässä hän nyt viimein on. Vihdoinkin, voisi sanoa. Joni Pitkänen leijonapaidassa.
"Ei minulta liikoja pidä odottaa. Pelaan aivan sitä samaa peruspeliä, mitä Carolinassakin", Pitkänen toppuuttelee.
Pitkänen, 26, tunnetaan NHL:ssä hyvin jo mantereen molemmilla puoliskoilla, sillä takana on kuudes kausi maailman kovimmassa kiekkoliigassa, mutta leijonapaidassa hän on harvinainen ilmestys. Hän ei ole koskaan aikaisemmin pelannut olympialaisissa, eikä edes aikuisten MM-kisoissa.
Pitkänen kuului Suomen joukkueeseen maailmancupissa 2004, mutta ei Raimo Summasen alaisuudessa pukenut yhteenkään otteluun. A-maaotteluita on käsittämättömän vähän - neljä! - ja hän pelasi ne kaikki 18-vuotiaana keväällä 2002.
"Tunnelma on kieltämättä jännittynyt, mutta olen myös innoissani, koska täällä on niin monen maan urheilijoita. On mahtava aistia olympiahenkeä, joka huokuu kisakylästä alkaen", Lasse Kukkosen, Janne Niskalan ja Toni Lydmanin kanssa kolmion jakava Pitkänen kertoo.
Pitkäsen pakkiparina keskiviikkoillan Valko-Venäjä-ottelussa on Lasse Kukkonen - vanha joukkuekaveri Kärppien ajoilta.
"Pelasimme Lassen kanssa jo Kärpissä yhdessä kaudella 2001-2002. Muistaakseni meni ihan hyvin."
Pitkänen on raatanut NHL:ssä ottelussa kuin ottelussa noin 30 minuuttia per ottelu, mutta olympiajäällä eteen voi tulla karu todellisuus. Ykköspariksi rankattu Kimmo Timonen - Sami Salo voi viedä isoimmat minuutit.
"Pelaan täällä sen verran kun pelaan. sen näkee sitten", Pitkänen pyörittelee.
"Pelaan paljon tai vähän, ihan sama. Olen varautunut kaikkeen."
Lue lisää torstain Kalevasta!