Pit­käs­tä aikaa lei­jo­na­pai­das­sa

Tässä hän nyt viimein on. Vihdoinkin, voisi sanoa. Joni Pitkänen leijonapaidassa.

Joni Pitkäsen hahmo on kaikille kiekkoihmisille tuttu Pohjois-Amerikassa. Näiden olympialaisten jälkeen hänet tunnetaan paremmin myös Suomessa.
Joni Pitkäsen hahmo on kaikille kiekkoihmisille tuttu Pohjois-Amerikassa. Näiden olympialaisten jälkeen hänet tunnetaan paremmin myös Suomessa.

Vancouver Tässä hän nyt viimein on. Vihdoinkin, voisi sanoa. Joni Pitkänen leijonapaidassa.

Hämmästelyyn on oikeasti aihetta, sillä oululaispelaaja pelaa ensimmäisessä aikuisten arvoturnauksessaan, ja A-maaotteluita hänellä on kerrassaan neljä - kaikki pelattuna keväällä 2002, jolloin hän 18-vuotiaana edusti vielä Kärppiä.

"Ei minulta liikoja pidä odottaa. Pelaan täällä aivan sitä samaa peruspeliä, mitä Carolinassakin", Pitkänen toppuuttelee innokkaimpia.

Puolustaja Pitkänen, 26, tunnetaan NHL:ssä hyvin jo mantereen molemmilla puoliskoilla, sillä menossa on kuudes kausi maailman kovimmassa kiekkoliigassa.

"Tunnelma on kieltämättä jännittynyt, mutta olen myös innoissani, koska täällä on niin monen maan urheilijoita. On mahtava aistia olympiahenkeä, joka huokuu kisakylästä alkaen", Lasse Kukkosen, Janne Niskalan ja Toni Lydmanin kanssa kolmion jakava Pitkänen kertoo.

Ennen Valko-Venäjä-ottelua Pitkänen oli edellisen kerran pukenut leijonapaidan päälleen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Halifaxissa 2003, jolloin hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

Samoissa kisoissa olivat "kasikolmosista" muun muassa Mikko Koivu, Tuomo Ruutu - ja Jussi Jokinen, joka syystä tai toisesta ei läpäissyt päävalmentaja Jukka Jalosen valintaseulaa. Kun Pitkänen sai sunnuntaina NHL:n pelaajayhdistyksen kautta kouraansa lentoliput Vancouveriin, Jokinen varasi itse lennot Raleighista Ouluun.

"Viimeiseen peliin Jussi heitti pari maalia, mutta olympialaisia ajatellen oli todella pettynyt. Mutta ymmärrän, että valinnat ovat aina vaikeita. Valmennusjohto varmaan halusi löytää parhaat kombinaatiot", Pitkänen pyörittelee.



Seidenberg kova luu


Vancouverissa pelaa Pitkäsen ja Tuomo Ruudun lisäksi kaksi pelaajaa Carolina Hurricanesista, Kanadan Eric Staal ja USA:n Tim Gleason. Kanadaa ja USA:ta Suomi ei vielä ole kohtaamassa, joten mielenkiintoisin tuttu vastustaja on Saksan Denis Seidenberg, joka on Pitkäsen pakkipari Philadelphian ajoilta.

"Vahva kuin mikä, loistava syöttelijä ja kova laukaus", Pitkänen luonnehtii.

"Muuten en Saksan porukasta tiedä oikein mitään kuin sen kuusi NHL-pelaajaa. Saksaa vastaan en ole pelannut kuin silloin nuorten kisoissa seitsemän vuotta sitten."

Suomen vahvuudet Pitkänen latelee ammattipelaajan rutiinilla.

"Meillä on kokenut joukkue, jossa on neljä hyvää ja tasaista kentällistä."



Aina joku este


Vancouverin areena on Pitkäselle tuttu lähinnä kaudelta 2007-2008, jolloin hän pelasi Edmontonissa.

"5-6 kertaa olen pelannut täällä. Oikein mukava areena, hyvä tunnelma", Pitkänen tietää.

Pitkänen valittiin jo neljä vuotta sitten Torinon kisakoneeseen, mutta hän ei ehtinyt kuntoutua ajoissa.

"Minulla leikattiin silloin alavatsa, joka oli todella kipeä, enkä ehtinyt sellaiseen kuntoon, että olisin pystynyt pelaamaan", Pitkänen muistaa.

Kevään MM-kisoissa hän on ollut aina esteellinen joko loukkaantumisen vuoksi tai sitten hänen joukkueensa on edennyt "liian" pitkälle pudotuspeleissä.

Pitkänen toki kuului Suomen joukkueeseen maailmancupissa 2004, mutta ei Raimo Summasen alaisuudessa pukenut yhteenkään otteluun.

Vancouverissa kiekkotähtien pelitahti on tiivis, mutta Pitkänen toivoo pääsevänsä seuraamaan muitakin lajeja.

"Olisi ollut mahtava päästä käymään pikaluisteluradalla katsomassa Mika Poutalaa. Kaikki lajit, missä on suomalaisia, kiinnostavat kyllä", Pitkänen innostuu.



Rannanperän tähti


Pitkänen kuuluu olympiakiekon parhaimpiin luistelijoihin, joka hyökkäykseen lähtiessään ehtii aina ensimmäisenä alas.

No, mistä taito on alunperin hankittu?

Tietenkin ulkojäiltä. Rannanperän kentältä.

Ei hän muuten olisi NHL:n ranking-ykkönen jääajassa ottelua kohti.

Ilmoita asiavirheestä