Muutaman päivän kuluttua tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ahvenanmaalainen Nina Holmén voitti Roomassa EM-kultaa 3 000 metrillä. Holménin mestaruus naisten sarjassa oli jatkoa 1971 alkaneelle miesten V-linjan (Juha Väätäinen, Lasse Virén, Pekka Vasala) menestystarinalle.
Sitä ennen Holménin suku oli näkyvästi otsikoissa muun muassa vuonna 1971 Oulun Kalevan kisoissa, joissa Ninan aviomies Rune Holmén voitti 5 000 metrillä Suomen mestaruuden ennen nousevaa tähteä Lasse Viréniä.
Kaksi vuotta sitten Ninan ja Runen poika Janne Holmén yllätti Suomen urheilukansan voittamalla maratonin Euroopan mestaruuden Münchenin vesisateessa.
Ateenan olympiakisojen viimeisenä kilpailupäivänä Janne Holmén kamppailee olympiamaratonilla hyvistä sijoituksista aivan päinvastaisissa olosuhteissa kuin EM-kisoissa.
"Geeneistä kai tässä on kysymys", Nina Holmén myöntää kotonaan Ahvenanmaan Jomalassa.
Takaa kuuluu lapsen mekastusta. Janne ja Rune Holmén olivat haastattelupäivänä kotona kääntymässä Ranskan vuoristoleirin jälkeen ennen lähtöä Ateenaan, ja Jannen poika pyöri mummonsa ympärillä.
"Roomasta minulla on vain hyviä muistoja. Silloinkin oli tosi kuumaa. Se ei minua haitannut, sillä tiesin olevani hyvässä kunnossa ja taktiikka laadittiin huolella."
Ninan voittoaika oli 8.55. Hän kukisti suursuosikit Englannin Joyce Smithin, Neuvostoliiton Ludmila Braginan ja kotimaan Italian ylpeyden Paola Pignin.
"En ollut mikään loppusuoran spurttaaja. Taktiikka oli sama kuin Lasse Virénillä Munchenin olympialaisten kympillä eli pitkä viimeisen kierroksen kiri. Se tehosi vastustajiin."
Ensimmäinen onnittelija oli juuri Lasse Virén, joka oli valmistautumassa omaan kympin juoksuunsa. Lasse koppasi mestari-Ninan syliinsä.
Montrealissa 1 500 m naisten pisin matka
Harva urheilun seuraaja muistaa, että 28 vuotta sitten Montrealin olympialaisissa naisten pisin matka oli 1 500 metriä. Tämä tuntuu ihmeelliseltä nyt, kun naiset ovat tahkonneet arvokisoissa maratonia parikymmentä vuotta.
Nina Holmén arvioi, että jos hän nyt olisi huipulla, hänen paras matkansa saattaisi olla 5 000 metriä. 1 500 metriä oli Holménille selvästi alimatka, mutta siitä huolimatta hän pinnisteli alku- ja välierien jälkeen Montrealissa loppukilpailuun juoksemalla kolmesti haarukkaan 4 06-4.08. Kovia aikoja vielä tänä päivänäkin. Loppukilpailussa Nina oli yhdeksäs eli viimeinen.
"Montrealissa kaikki kolme kisaa juostiin kolmena päivänä peräkkäin. Se oli raju urakka, mutta toisaalta se sopi minulle, koska peruskuntoni oli hyvä. Nykyisin pidetään karsinta- ja loppukilpailujen välillä yksi lepopäivä."
Nina Holmén ihmettelee vieläkin, miten raskas byrokratia esti pitkään naisia juoksemasta olympialaisissa pitkiä matkoja.
Janne Holménin viimeistely onnistui
Nina Holmén odottelee Ateenan maratonia luottavaisena. Janne Holménin kolmen viikon viimeistelyleiri Ranskan vuoristossa 2 000 metrin korkeudessa onnistui hyvin. Äiti-Nina muistuttaa, että Ateenan maraton on raskas ja arvaamaton kilpailu. Muun muassa tankkauksen onnistuminen kuumuutta vastaan on tärkeä asia.
Nina Holménin mukaan Jannen harjoittelu ei ole kovaa, vaan äärimmäisen kovaa työtä.
"Harva ulkopuolinen sen ymmärtää."
Janne Holmén ei ole kilpaillut kovinkaan paljon. Viime kesän MM-kisoihin hän ei edes tähdännyt maratonille.
"Janne on määrätietoinen urheilija. Maraton on niin kova laji, ettei kaikissa kyläkilpailuissa voi juosta", Nina Holmén huomauttaa.
Rune Holmén valmensi 1970-luvulla vaimoaan ja hän on ollut poikansa Jannen valmentaja juoksu-uran alusta alkaen. Euroopan mestaruuden jälkeen jotkut arvostelivat urheiluliittoa siitä, että tuki Holménien projektille jäi vähäiseksi.
Nina Holméen ei ymmärrä, mistä tällainen käsitys on lähtenyt. Hänen mukaansa tällä hetkellä Rune Holmén ja kestävyysjuoksujen päävalmentaja Tommy Ekblom ovat yhteydessä lähes päivittäin.
"Eihän liitto valmenna, vaan työn tekevät valmentaja ja urheilija."
