Coe, Sophie D. - Coe, Michael D.,
Kirja alkaa 3000 vuotta sitten Meksikon viidakoista ja etenee arkeologisten tutkimusten, kasvitieteen ja sosio-ekonomisten näkökulmien kautta nykypäivään. Valuuttana käytetty ja atsteekkien viljelemä suklaa saapui Eurooppaan espanjalaisten konkistadorien välityksellä. Osa piti aluksi kaakaota pikemminkin sikojen kuin ihmisten juomana. Kuitenkin siitä tuli nopeasti aristokraattien suosimaa.
Kirjassa on uskomattoman runsaasti tietoa. Moniko tietää esimerkiksi, että Meksikonlahden rannoilla noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua asunut sivistyskansa, olmeekit, jo tunsi kaakaon, vaikka monesti kaakaon keksijöinä pidetään atsteekkeja.
Ensimmäisenä eurooppalaisena kaakaopapuihin tutustui Kolumbus. Tapahtumapaikka oli Guanaja, jonka mukaan on nimetty edelleen eräs nykyinen kallis suklaatuote.
Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné (1707-1778) antoi kaakaopuulle sen tieteellisen nimen Theobroma cacao.
Chilin ja suklaan yhdistäminen on ikivanhaa perua. Atsteekit lisäsivät kaakaoon myös kanelia ja anista. Katolinen kirkko kiisteli puolitoista vuosisataa, onko kaakaojuoma sopivaa paaston aikana sen ravitsevuuden takia.
1800-luvulle tultaessa suklaa menetti mystiikkansa, sillä teollistuminen teki siitä massojen ruokaa. Suklaatuotannon modernin kauden voi sanoa alkaneen vuodesta 1828. Silloin hollantilainen kemisti Coenraad Johannes Van Houten patentoi menetelmän, jolla voitiin valmistaa aivan uudenlaista, vähärasvaista kaakaojauhetta. Samaan aikaan suklaapatukasta tuli suurten massojen klassikko.
Nykyisille länsimaalaisille suklaa tuo ensisijaisesti mieleen kaakaomassan makeutetun, kiinteän muodon, ja ruokakirjat heijastavat samaa näkemystä puhumalla lähinnä kiinteän suklaan käytöstä. Suklaalla on kuitenkin pitkä historia, ja reilusti suurin osa - peräti yhdeksän kymmenesosaa - kautta aikojen nautitusta suklaasta on ollut nimenomaan suklaajuomaa.
Nykyisin taas on ryhdytty arvostamaan tummaa hyvälaatuista suklaata ja sitä nautitaan luksustuotteena. Suklaan harrastajilla on oma alakulttuurinsa kuten viinin tai sikarien harrastajilla. Jokaisen harrastajan kirjastoon kuuluu varmasti Suklaan historia teos, josta löytyy kaikki mahdolliset sivujuonteetkin suklaan historiassa.
Peerit Tähtinen
Suklaan historia, Suomennos Auri Paajanen. Sitruuna Kustannus.