45 vuoden ikään ehtinyt Fiat 600 kiiltelee vastamaalattuna auringossa. Vielä ovettoman auton ympärillä hääräilee likaantuneessa esiliinassaan omistaja Anne Linna, joka on yötä myöden touhunnut ajokkinsa kimpussa ja tuskin malttaa odottaa ratin taakse pääsyä.
"Autojen entisöinti on rakkain harrastukseni. Erityisesti pidän 1960-luvun autoista, niissä on sellainen henki, jota uusissa autoissa ei ole. Minulla on myös vuoden 1965 kuplafolkkari, mutta tässä fiiussa on kyllä enemmän taikaa", sanoo Linna taputellen ajokkiaan.
Pikku-Fiat päätyi hänelle vuonna 2000 oltuaan 35 vuotta samassa perheessä, ensin äidillä Loimaalla, sitten tyttärellä
Joutsassa.
Rekisterikilven kirjaimetkin on valittu tytärten nimien mukaan ja auto haluttiin antaa hyvään kotiin. Linna ihastui pikkuiseen heti.
"Tulen heti aamulla hyvälle tuulelle, kun näen sen. Muutkin ihmiset hymyilevät ja tulevat juttelemaan sen nähdessään."
Kesäkärrynä Fiat 600 toimi moitteetta viime syksyyn asti. Syksyllä pilkistivät esiin ruostetäplät, ja omistaja päätti aloittaa täydellisen uudistusprojektin. Se ei olisi onnistunut ilman omaa verkostoa, johon kuuluu toisia harrastajia, ystäviä ja entisöintiin erikoistuneita yrityksiä.
"Haluan kunnostaa auton aivan alkuperäisen mukaiseksi ja koko kevät on mennyt osien metsästämisessä. Sain hankittua niitä puretuista autoista ympäri Suomea, mutta esimerkiksi takalampun pohjatiivistettä jonotin useita kuukausia Ranskasta netin kautta."
Alkuperäistä sinistä penkinpäällystettä ei löytynyt edes Italiasta, vaan se jouduttiin korvaamaan sitä muistuttavalla materiaalilla. Aidon näköiset irtovalkosivut renkaisiin löytyivät sattumalta Saksasta.
"Autosta riisuttiin kaikki pois ja se vietiin Raisioon, ensin soodapuhallukseen, sitten peltiseppä oikaisi lommot ja korjasi ruostekohdat ja auto maalattiin alan liikkeessä. Myös moottorin purki alan harrastaja ja nyt se on kuin uusi", kertoo Linna.
Autolla on edessään vielä monia käyttövuosia.
"En luovu siitä koskaan. En tee tätä myydäkseni. Samalla rahalla olisin saanut hyvän käyttöauton, vaikka kaikki työ on tehty harrastepohjalta. Suunnitelmissani on, että ajaisin fiiullani hääajoja. Olisi hienoa nähdä hääparin astelevan kirkosta kiiltävään ja viimeisen päälle tyylikkääseen kulkupeliin."
Linna on naisena aika harvinainen harrastaja. Hän innostui entisöinnistä jo opiskeluaikoinaan työskennellessään Niklaamo Rautiolla Itäharjulla.
Opinnot johtivat kauppatieteen tohtorin tutkintoon.
Nykyisin Linna on tiimipäällikkö, erikoistutkija Työterveyslaitoksen kärkitutkimusyksikössä
Turussa.
"Ystäväni sanovat, että tutkijan tarkkuus näkyy harrastuksessani. Toisaalta kaikenlainen käsillä tekeminen on minulle hyvin mieleistä ja hyvää vastapainoa työlleni, sanoo Linna.
"Ja aion hankkia lisääkin autoja. Seuraavaksi etsin valkoista 1960-luvun avoautoa. Suuri haaveeni olisi saada auto viikon jokaiselle päivälle."