Professori Harri Melin suhtautuu varauksellisesti ajatukseen, jonka mukaan työurien pidentämistä tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen. Eläkeiän nostaminen ei ensinnäkään välttämättä lisää verotuloja. Melinin mukaan olisi myös tärkeää huomata, että valtion nykyinen verotusmalli ei ole ainoa mahdollinen.
"Voisi kysyä, onko palkkatulojen pohjalle rakentuva verokertymä ainoa tapa valtion rahoittamiseksi. Joskus valtio on rahoitettu eri perustalta. Meillä oli ihan erilainen rahoituksen malli esimerkiksi 1960-luvulla. Yritysverotuksen osuus oli isompi."
"Nyt pitäisi miettiä veropohja uudella tavalla. Pitäisi päättää, työn verottamisen suhde, kuluttamisen verottamisen suhde, pääomaliikkeitten vero ... ja niin edelleen."
Nuorisotyöttömyyttä kannattaa vähentää
Nykyisenkään mallin vallitessa eläkeiän nostoa ei voi perustella verotuloilla. Töihin jäävät vanhukset vievät työpaikan nuoremmilta. Nuoret jäävät työttömiksi työnhakijoiksi. He lisäävät työn kysyntää ja alentavat näin palkkoja ja verotuloja.
Melin sanoo, että eläkeiän nostaminen ei välttämättä pidentäisi työuria. Ura jatkuisi toisesta päästä ja lyhenisi toisesta. Tosin toisenkaan pään piteneminen ei olisi varmaa. Lakisääteisen yleisen eläkeiän korottamien ei estäisi ketään uupumasta työkyvyttömäksi. Korotettu eläkeikä ei estäisi työnantajia sanomasta irti terveitäkään ikääntyviä työntekijöitä, vaan mieluumminkin kannustaisi ja kiirehtisi heitä siihen.
Melin korostaa, että vanhuksilla on usein arvokasta tietoa ja kokemusta, mutta se voi tehdä heistä hankalia työntekijöitä. Ammattitaito antaa arvovaltaa, ja arvovalta antaa mahdollisuuksia työnantajan suunnittelemien uudistusten vastustamiseen. Vanhuksille pitää Melinin mielestä antaa mahdollisuus jäädä töihin eläkeiän umpeutumisen jälkeen, jos he sitä haluavat ja jos he pystyvät tekemään siitä molemminpuolisesti kohtuullisen sopimuksen työnantajansa kanssa. Mutta yleisen eläkeiän nostamisessa ei ole järkeä, sanoo Melin.
Jos lisää työvoimaa tarvitaan, niin sitä kannattaa haalia nuorison keskuudesta.
"Nuoret on tuottavampia, innokkaampia ja tehokkaampia - ja sanottakoon näin kauniisti: he ovat paljon joustavampia."
Alhainen eläkeikä
on osa hyvinvointia
Melin on kasvanut paperiteollisuuspaikkakunnalla ja tehnyt paljon tutkimustyötä paperityöläisten parissa. Se antaa hänelle perspektiivejä eläkeikäjärjestelyihin.
"Jos nainen tai mies tekee 35 vuotta tai vain 30 vuottakin säännöllistä kolmivuorotyötä, niin hänet pitää laskea 55-vuotiaana eläkkeelle. Hän on eläkkeensä ansainnut. Se on kerta kaikkiaan selvä asia. Piste."
Melin hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan yleinen eläkeikä saisi olla kohtuullisen alhainen. Sen alapuolella olisi hänen mukaansa oltava mahdollisuus sopia joustavista ratkaisuista. Jos jossakin työssä jaksetaan keskimääräisesti esimerkiksi 58-vuotiaaksi, niin täydelle eläkkeelle pitäisi päästä tarvittaessa jo aikaisemmin.
Yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtymisen tavoista pitäisi säätää uusi laki, sanoo Melin ja muistuttaa samalla, että eläkeiän laskeminen ei ole ainoa keino työajan lyhentämiseksi.
"Hyvän elämän näkökulmasta peruskysymys on se, millä tavalla työn rasitus jakaantuu koko elämän aikana. Olisi tärkeää, että työn ja vapaan ajan jaksottelua olisi pitkin elämänkaarta."
Tärkeintä on työajan lyhentäminen
Työajan lyhentämisellä ja työelämän lepotaukojen järjestämisellä on kiire. Melin kertoo, että työtapaturmat ja työperäiset sairaudet ovat lisääntyneet tällä vuosituhannella. Ikääntynyt ja uupunut työvoima sairastaa ja on altis onnettomuuksille. Melin huomauttaa, että terveet ja reippaat työntekijät olisivat talouselämällekin edullisempia kuin sairaat ja väsyneet.
"Talouselämälle olisi eduksi, jos työelämää kehitettäisiin sillä tavalla, että kaikkein raskaimpien ja vaarallisimpien töiden osuus minimoitaisiin. Ne tulevat talouselämälle kalliiksi."
Melinin sanoo, että hyvän elämän ja talouselämän tarpeista keskustellaan nykyään eri linjoilla.
"Toinen keskustelulinja menee ihmiskunnan olemassaolon ja hyvän elämän kautta. Toinen kulkee vallitsevan taloudellisen regiimin (valtapiiri) määräämässä uomassa. Ne ovat kaksi eri keskustelua."
Melinin mukaan juuri tässä tilanteessa on tähdellistä pohtia, pitäisikö työuria lyhentää vai pitäisikö puhua sen puolesta, että poltetaan tämä maapallo loppuun mahdollisimman äkkiä.
"On kestämätön ajatus, että me perustamme ihmiskunnan tulevaisuuden jatkuvalle taloudelliselle kasvulle, joka kiihdyttää itseään käyttämällä luonnonvaroja ja saastuttamalla. Kannattaisi miettiä, mikä mieli on tolkuttomassa työn teossa. Voisiko vähemmän olla enemmän?"
Melin on tehnyt pitkän työkaaren tutkijana myös ammattiyhdistysliikkeessä. Hän aloitti ensimmäiset ay-tutkimuksensa 1980-luvun alussa. Viime vuosina hän on toiminut esimerkiksi logistiikka-alan suurliiton perustamista tutkivana selvitysmiehenä ja tehnyt yhteistyötä paperiliiton ja toimihenkilöunionin kanssa. Melin kaipaa ay-liikkeeltä perusteltuja vastauksia työaikaa koskeviin kysymyksiin.
"Työajan lyhentäminen oli pitkään ay-liikkeen asialistalla. Nyt se pitäisi ottaa sinne takaisin monessa muodossa. Olisi tärkeää, että ihmiset voisivat määrätä mahdollisimman paljon oman aikansa käytöstä myös silloin kun ovat töissä. Minun kantani kuitenkin on, että kaikkein tärkein tavoite on työajan lyhentäminen."
