"Harakka varesta panettelee, ja oma nokkakin on paskassa."
Luoja ja piru loivat kilpaa lintuja. Luoja teki käen ja piru arveli pystyvänsä samaan. Hän loi linnun, laittoi sille jalat, siivet ja pyrstön, mutta lintu karkasi lentoon kesken maalauksen. Piru tarttui lintua pyrstöstä, joka venyi pitkäksi. Väriä lintu sai vain sinne tänne. Näin syntyi harakka (Pica pica).
Ennen muinoin harakan ei tarvinnut edes avata suutaan nauruun, kun se jo ennusti kaikkinaista pahaa. Jos se nauroi tai teki pesän pihapuuhun, sen pahempi.
Pirun luoma tiesi pahan edeltä käsin. Sortavalassa kolme harakkaa peuhasi petäjien luona ja kolmen päivän perästä muuan kulkumies oli hirttäytynyt puihin. Kerrotaan myös, että erään väärämielisen isännän hautajaissaattuetta seurasi suunnaton harakkaparvi.
Harakan pesiminen pihapuuhun tiesi isättömiä lapsia tai peräti kuolemaan. Harakkaa ei saanut silti kivittää, sillä silloin harakka alkoi hautoa kostoa. Harakan ampumisesta saattoi seurata pyssyn pilaantuminen kelvottomaksi. Toisille harakan ampuminen tuotti metsästysonnea.
Harakan nauru on tosiasiassa linnun varoitus. Kevättalvella harakat parveilevat "turpakäräjillä", joilla linnut valitsevat puolisot.
Muhoksella on epäilty, liittyykö harakkaan enteitä ylipäänsä.
"Naapurissamme on monena vuonna peräkkäin harakka tehnyt pesänsä kamarin ikkunan alla kasvavaan pihlajaan", kertoi muuan muhoslainen 1930-luvulla. Siltä varalta, että se kuitenkin olisi enne, tämä jatkoi, ettei se ole "ainakaan vielä" ennustanut yhtään mitään.
Harakka ei siis ennusta mitään - mutta koputa silti puuta.