Kuluva vuosi ja etenkin syksy on ollut sarjakuvarintamalla poikkeuksellisen pirteä. Markkinoille on tullut julkaisuja useilta kustantajilta ja tyylillisesti laidasta laitaan.
Määrällisesti ahkerimpana kustantajana kunnostautuu Arktinen Banaani, jolta ilmestyy parikymmentä nimikettä. Yhtiön tuotteissa on nähtävissä kaksi linjaa: taatut menestyssarjakuvat ja "taiteellisempi osasto".
Rahaa kassaan tuovat totutusti B. Virtanen, Baby Blues, Jere sekä tietysti Viivi ja Wagner. Sohvaperunoiden kuninkaan, seitsemännen Viivi ja Wagner -albumin, ensipainos oli 45 000 kappaletta. B. Virtanen -stripeistä on koottu jo kymmenen albumikokoelmaa, ja niitä on myyty yhteensä yli 100 000 kappaletta.
Arktisen Banaanin muita syksyn julkaisuja ovat muun muassa Timo Mäkelän albumi Rooma, Jukka Tilsan kokoelma Zoppaa ja zärvintä sekä Ville Pynnösen 256-sivuinen Alinka, kauhuromantiikan ja psykologisen trillerin yhdistävä sarjakuvaromaani.
Vänrikki Stoolin Korkeajännitys - Edestä maan ja kuninkaan jatkaa puolestaan suomalaistekijöiden Korkeajännitys-sarjaa. Runebergin runoja mukailevan ja modernisoivan tarinan takana ovat Asko Alanen ja Petri Hiltunen.
Hiltunen on myös koonnut lyhyitä tarinoitaan viime vuosilta albumiin Musta tie ja muita kertomuksia. Korkeajännityksen on kustantanut Egmont, Mustan tien Jalava.
Otava on jo julkaissut Matti Hagelbergin Kekkonen-teoksen ja jouluksi tulee vielä Viivi ja Wagner - Sinappihuntu, jota mainostetaan ensimmäisenä yhtenäisenä Viivi ja Wagner -sarjakuvatarinana.
Käännössarjakuvan sarallakin on vilkasta. Vanhoista tutuista Lucky Luke ratsastaa jälleen. Vuonna 2001 kuolleen Morrisin työtä jatkaa piirtäjä Achdé, jonka ensimmäinen täyspitkä albumi on nimeltään Kaunis Quebec.
Alaotsikkona Egmont-kustannuksen albumissa on "Uudet seikkailut 1". Aika näyttää, miten Achdén versio Lucky Lukesta kehittyy jatkossa.
Yllättävimpiä valintoja ovat Marjane Satrapin Persepolis sekä Joe Saccon Palestiina. Persepolis on pienen tytön kasvukertomus 1970-luvun lopun Iranissa, Palestiina taas palkittu sarjakuvareportaasi Lähi-idästä. Satrapin ja Saccon kääntäminen antaa uskoa siihen, että kustantajat ajattelevat muutakin kuin myyntilukuja.
Pessimistisimmät sarjakuvaharrastajat ovat kuitenkin jo ehtineet epäillä, että markkinat menevät tukkoon ylirunsaan tarjonnan vuoksi. Toivottavasti tämä on turha pelko ja julkaisut löytävät lukijansa.
Sarjakuvakentän laajenemisen soisi myös laajentavan sarjakuvan kuluttajien lukutottumuksia ja tietysti houkuttelevan uusiakin lukijoita. Sarjakuvan yleistäminen Aku Ankaksi tai supersankarirymistelyksi on sama, kuin väittäisi televisiosta tulevan pelkkiä salkkareita.