Pirteä kuin peipponen, sanotaan. Peippo (Fringilla coelebs) tuskin on sen pirteämpi kuin linnut yleensä. Peipolla sattuu olemaan sanontaan sopiva nimi ja reipas laulu. Pirteä kuin räkättirastas kuulostaisi kömpelöltä.
Iloisessa lastenlaulussa peippo teki pesän koivunoksaan korkealle. Sitten se "muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori". Laulun peippoa onnisti, sillä pesyeistä suuri osa tuhoutuu syystä tai toisesta.
Suomen toiseksi yleisintä lintua on kutsuttu eri puolilla maata varsin yhdenmukaisesti peipoksi tai peipposeksi. Sanan peippo arvellaan tulleen verbistä peipata, joka merkitsee eksyttämistä tai temppuilemista.
Monissa kielissä peippo on nimetty varoitusäänen mukaan. Linnun kiihkeästi toistamasta tink-äänestä on johdettu esimerkiksi saksan Fink, joka merkitsee myös kevytmielistä hulivilityttöä. Pohjois-Suomessa peippoa on kutsuttu vinkkipeipoksi erotukseksi järripeiposta eli härkäpeiposta.
Alankomaissa peippojen laulukilpailu, vinkensport, on ollut suosittua vuosisatoja. Kisassa eniten täysiä säkeitä tunnin aikana laulanut koiras voittaa. Tässä epäilyttävässä urheilussa peippoja on jopa doupattu testosteronilla, jotta ne laulaisivat kiihkeämmin.
Peipon latinankielinen etunimi coelebs tarkoittaa naimatonta, poikamiestä. Sana viittaa peippokoiraiden tapaan saapua pesimäseuduilleen hieman naaraita aiemmin. Koiraiden pääjoukot saapuvat huhtikuun loppupuolella. Metsien äänimaailma muuttuu kertaheitolla. Näistä äänekkäistä peippoparvista kevät tuntuu todenteolla alkavan.