Tiedotteen mukaan Nouse valkea voima -esitys on "tarina talvesta". Vieläkö aihe on ajankohtainen sielläpäin, Roosa Roos? Vai ovatko kunnon talvet Inarissakin menneen talven lumia?
Viime vuosien talvet ovat olleet kummallisia. Talvi on lyhentynyt molemmista päistä. Ja normaalisti tähän aikaan on kahluuhanget, mutta nyt metsässä näkyy vielä varvikkoa. Eikä pakkasta ole ollut niin kuin muinoin. Pimeys on kuitenkin tallella.
Jatkomääritelmä - "tarina vastasyntyneen puhtaudesta, ensilumen syvenemisestä, tuiskusta" - vaikuttaa tässä valossa jopa idylliseltä. Onko kyse talvinostalgiasta?
Ei. Lähinnä esitys on selviytymistarina: miten talvi voi olla positiivinen voimavara. Talvi käsitetään paljolti niin, että se eristää, sulkee pois mahdollisuuksia ja peittää. Me pohdimme, mitä uutta talvi voi tuoda elämään ja miten siitä löytää positiivisen puolen.
Nykyään on tosi positiivista, jos lunta ylipäänsä tulee.
Niin. Varsinkin näillä leveyksillä on pimeää, jos sitä ei tule. Silloin se vasta kaamos on.
Miltä tuntuisi kaamos vesikelissä?
Hirveältä. Silloin voisi jo miettiä, miten sen oikeasti jaksaa. Kaamos voi kuulostaa tosi helpolta, mutta kun Inarin korkeudella kestää puolitoista kuukautta, ettei aurinko nouse taivaanrannan yläpuolelle, niin kyllä se pään sisältöä koettelee.
Esitys on myös "tarina selviytymisestä ja talvipäivänseisauksesta". Tämä kuulostaa jo ankaralta.
Kyse on siitäkin. Halusimme ottaa huomioon, ettei talvi ole pelkästään mukava asia. Ensilumi on ihanaa, mutta sitten hanki syvenee ja pakkanen kiristyy.
Millainen on ankarin kokemasi talvi?
Lapsena Sodankylässä pakkasmittari näytti yli neljääkymmentä astetta ja lampaille haettiin heiniä ladosta hiihtämällä. Kun sitä miettii, niin nykyiset talvet ovat lastenleikkiä. Pakkanen on käynyt tuskin edes kahdessakymmenessä.
Media hehkuttaa usein, että oululaisessa rockissa heijastuvat "ankarat olosuhteet". Mitäpä tähän sanot?
Täytyy vienosti hymyillä. Toisaalta välivaihe - räntä ja loska - on minusta paljon ankarampi kuin kunnon pakkanen ja hanget. Mieluummin ne kuin sellainen talvi, jossa lumi sulaa pois, tuulee ja on pimeää.
Tunnetaanko Lapissa useampia nimityksiä lumelle kuin täällä etelässä?
Mietimme niitä esitykseemme. Loppujen lopuksi kaikki ovat varmaan kutakuinkin tuttuja. Saamen kielessä nimityksiä on enemmän, ja murteista niitä löytyy, mutta mitään savolaismurretta ei tietenkään voitu ottaa esitykseemme.
Joitain jään nimityksiä ei ryhmässämmekään tiedetty: kierä, roukko, komo, hyy... Ne ovat käytössä alan piireissä. Mieheni pilkkii hirveästi, ja kaikki olivat hänelle tuttuja.
Etelän median asenteellinen kysymys: Miten Inarin kyläteatterilla voi riittää yleisöä?
Hyvin! Toissa kesänä meillä oli 137 maksanutta asiakasta, mikä oli ihan mukavasti, kun Inarin kylässä on noin seitsemänsataa ihmistä. Viime kesänä arvelimme, ettei katsojalukuja voi kovin paljon kasvattaa, mutta maksaneita oli 370. Täällä koko suku tulee katsomaan, jos joku tekee jotain näkyvää. Ensi kesäksi joudutaan miettimään isompaa esityspaikkaa. Tämmöisiä positiivisia ongelmia.
Inarin kyläteatteri Hopian runorytminen esitys Nouse valkea voima saa ensi-iltansa Skábmagovat-filmifestivaalilla Inarissa 24.--28.1. Roosa Roos on esityksen toinen käsikirjoittaja-ohjaaja.