Niina ja Olli leikkivät uuden kaverinsa Kati-kärpän kanssa usein piilosta metsässä.
Se oli kaikkien mielestä mukavaa, varsinkin Niina-oravan.
Niina oli se, joka yleensä voitti leikin, sillä se oli kaikkein pienin, ja uudessa talviturkissaan sen oli helppoa kätkeytyä suureen metsään.
Eläimiä harmitti vain se, että leikki piti lopettaa päivä päivältä aikaisemmin.
Metsässä oli jo melkein koko ajan niin pimeää, että omaa nenää pidemmälle ei juuri nähnyt.
"Tyhmä pimeys", Niina huokaisi, kun kahden etsintäkerran jälkeen oli jo tullut hämärää.
"Haluan kesän takaisin", Niina parkaisi.