"Mun on pakko saada laulaa, muuten mä kuolen" sanoi jo Edith Piaf aikoinaan. Lauseeseen yhtyy visusti myös Susanna Haavisto. Laulaminen on hänelle elämän sisältöä, hengittämistä. Helsingin pikkuvarpunen ei koskaan pääse esikuvastaan Piafista eroon. Eikä haluakaan. Laulaminen ajaa jopa toisen ammatin, näyttelemisen edelle.
-- Jos tulisi joku ukaasi, että pitäisi valita noiden kahden välillä, enhän minä laulamista voisi jättää, Haavisto pohtii 50-vuotispäivänsä kynnyksellä. Uran kovin paikka tuli eteen, kun äänihuulista leikattiin kyhmy vuosituhannen vaihteessa. Ääni meni lasivillaksi, eikä tilanne meinannut millään korjaantua.
-- Ääni pois, sielu pois. Kriisi oli syvä, putosin kuin rotkoon. Toisaalta oivalsin toimettomana monia asioita. Ja nyt olen laulaessani onnellisempi kuin koskaan.
Haavisto tietää syyt kyhmyn syntymiseen. Numero yksi oli esiintyminen Kemin lumilinnassa 35 asteen pakkasessa. Toinen seikka oli tupakanpolton opetteleminen vasta 32-vuotiaana roolin takia.
Eväät jo kohdusta
Haavisto sanoo tulleensa alalle jo kohdussa. Esiintyminen jo 1970-luvulla Naapurilähiössä oli ehkä kuitenkin lopullinen läpimurto.
-- Olen imenyt ikäni teatterin takahuoneen pölyä. Tätini Helena Haavisto näytteli Helsingin kansanteatterissa ja isäkin soitti orkesterissa. Liihottelin silloin pienenä tyttönä alushameessa ja pakotin kaveritkin näyttelemään. Uskoin rokokoon palaavan, kun täytän yksitoista vuotta. Haavisto oli alkutaipaleella kolme vuotta Helsingin kaupunginteatterin leivissä. Vuodesta 1985 lähtien hän kuitenkin elättänyt itsensä freelancerina. Töitä lahjakkuudella on riittänyt, vaikka alalla onkin tänä päivänä jopa ylituotantoa.
-- Kyllä meitä freelancereitä alkaa olla aika paljon, kun näyttelijöitä valmistuu sentään kahdesta paikasta. Monet joutuvat usein hankkimaan jonkun sivuavan ammatin. Minusta freenä työskenteleminen on ihanaa ja rakasta. Joskus haikeaakin, kun työryhmä pitää aina välillä jättää, Haavisto sanoo.
Äskettäin tauolle jäänyt Brel! oli Haavistolle tavallaan unelmien täyttymys. Hän oli jo 24 vuotta sitten miehensä Juha Tikan kanssa mukana Helsingin kaupunginteatterin Laulusi elää -produktiossa. Brel!´n saama palaute on ollut sitä luokkaa, että draamallinen konsertti palaa estradeille ensi keväänä. Tällä hetkellä laulaja-näyttelijällä on menossa myös juhlakiertue Eilinen edessäni. Pitää kiirettä.
-- Olen tosin oppinut iän myötä myös vetämään henkseleitä almanakkaan. Matkustaminen väsyttää eniten, tarvitsen vapaita aamupäiviä.
Haavisto on näyttänyt kykynsä myös kirjailijana. Esimerkiksi lastenkirja Varamummo sai myönteistä palautetta.
-- Varavaarikin oli pitkään mielessä, mutta katsotaan nyt. Teemme parhaillaan Satu Rasilan kanssa Unohdetut-kamarimusikaalia, jonka käsikirjoitus on valmis vuoden lopulla. Esitykseen teos saadaan toivon mukaan 2009. Elokuvat ja telkkariroolit sen sijaan ovat jääneet tällä vuosituhannella vähiin.
-- Ihan kuollutta on ollut. Kai ihmiset ajattelevat, että se vain laulaa.
Ahvo aisaparina
Kun puhutaan Haavistosta, ei voi sivuuttaa Eija Ahvoa. Kaksikko on yhdessä kuin paita ja peffa. Haavisto sanoo, että he ovat oikeastaan sisaruksia. Äänet kohtasivat ensin 30 vuotta sitten, sen jälkeen tutustuivat ihmiset.
-- Eija on jotain sellaista bonusta, jota ei välttämättä löydy edes hyvästä avioliitosta. Meillä on kiertueilla ihan oma maailmamme. Juttelemme asioista, jotka eivät kuulu edes ukoille. Eija on elämäni tärkein ystävä. Täydennämme toisiamme.
Parivaljakko esiintyi muun muassa 80-luvun puolivälin suosikkisarjassa Soitinmenot. Sarja venähti yleisön kiinnostuksen myötä 20-osaiseksi.
-- Tiimi oli kohdallaan. Silloin oli rahaa ja halua tehdä hienoa sarjaa. Lavasteisiin ja koreografiaan satsattiin tuntuvia summia.