Pi­ka­läh­tö evak­koon

Syksyllä 1939 elettiin Kuhmon Kuumun kylällä hiljaista perukan elämää. Sodan uhka oli, mutta sen syttymiseen ei uskottu. 30. marraskuuta kokoonnuimme Kuumun Heikkilän pirttiin kuuntelemaan radion uutisia. Aamupäivällä oli kerrottu, että tulee ylimääräiset uutiset. Pelko ja jännitys väreili ihmisten kasvoista. Kun uutistenlukija ilmoitti, että Suomi on julistettu sotatilaan, alkoivat äitini polvet vapista niin, että niillä ei voinut istua. Samalla radiossa tiedotettiin, että mm. Kuhmon rajakylien evakuointi alakaa välittömästi. Kiireesti oli lähdettävä viemään tietoa syrjäisiin taloihin, joihin muutamiin oli matkaa jopa 10 kilometriä. Elämä muuttui kertaheitolla sekasortoiseksi. Pitovaatteet päälle ja eväitä reppuun ja pimenevässä illassa alkoi piinallinen odottaminen. Lehmät ja lampaat oli jätettävä navettaan oman onnensa nojaan. Varsinkin meidän lasten ulkovaatteet olivat puutteelliset. Minutkin käärittiin isävainajan pomppaan ja narulla varmistettiin, että se pysyi päällä. Meidän perheessä oli viisi henkeä. Äiti ja neljä lasta. Vanhin sisko oli 10 vuotta ja nuorin veljeni kolme vuotta. Isä oli kuollut 1937. Naapurin isäntä kuljetti meidät hevosella autotien varteen. Ensimmäiseen kuljetukseen kertyi kyläläisiä lähes sata henkeä. Kuorma-autojen lavat täytettiin pimeässä illassa hiljaisuudessa, sillä vihollinen voi olla jo aivan lähellä. Rajallehan oli matkaa vain toistakymmentä kilometriä. Kahden talon väki unohtui hakijoilta. Ne saivat tulla toimeen kaksi kuukautta omin neuvoin, ennen kuin suomalainen partio löysi ne ja hoiti evakkoon. Toisessa perheessä oli neljä alaikäistä lasta ja viimeisillään odottava äiti ja toisessa perheessä vanha pariskunta. Meidät kuljetettiin kuorma-autolla Sotkamon Hirvenniemelle ja sieltä matka jatkui Kajaanin ja Iisalmen kautta Pyhäsalmen Parkkiman pysäkille. Evakkotalo oli Särkiniemi. Siinä asuimme huhtikuun 1940 loppuun. toukokuussa palasimme kotikylään. Kylä oli lohduttoman näköinen. Talot oli poltettu. Vain mustia savupiippuja törrötti kohti taivasta. Meidän talo oli ainoa, joka oli säästynyt tulelta. Sitä oli yritetty polttaa, mutta ei ollut syttynyt. Lattiassa oli reikä muistuttamassa yrityksestä. Meillä asui kesän aikana neljä perhettä. Ahdasta oli, mutta jotenkin toimeen tultiin. Muutamalle perheelle valmistui talveksi ruotsalainen lahjatalo. Asumistilanne helpottui ratkaisevasti. Rakentamista riitti, sillä navetat ja muut ulkorakennukset oli myös poltettu.