Kaksikkosoutajien Sanna Stenin ja Minna Niemisen piinaviikko Pekingissä päättyi sunnuntaina riemukkaasti. Naisten kevyessä pariairokaksikossa hellinnyttä olympiahopeaa kelpasi hypistellä kaulalla pitempäänkin.
Pirteä pari tohti haaveilla mitalista alitajuisesti siitä lähtien, kun finaalipaikka varmistui vakuuttavalla soudulla perjantain välierässä.
-Kun katselin lauantaina muiden luokkien mitalisoutuja, ihmettelin Minnalle, kuinkahan pitkässä nauhassa olympiamitalit roikkuvat, Sten muisteli.
-Tämä on varmasti uramme painavin mitali ja samalla mieliinpainuvin, Nieminen innostui sanaleikittelyyn.
Sten ja Nieminen kiskoivat kakkoseksi tyylillä. Suomalaispari oli kisan johdossakin hieman yli 1500 metriin saakka, mutta alkueristä A-finaalin maaliintuloon saakka vahvasti soutanut Hollannin kaksikko Kirsten van der Kolk/Marit van Eupen kirkasti neljän vuoden takaiset olympiapronssinsa kullaksi 1,29 sekunnin erolla Suomeen.
Suomalaisille ei jäänyt jossiteltavaa.
-Tämä oli paras vetomme täällä, soutu hipoi meidän yhteistä täydellisyyttä. Kakkossija oli meille tähän saumaan kuin timantti kruunun päälle, Sten iloitsi.
Luottamus ei horjunut
Yli neljä vuotta kaksikkoa yhdessä soutaneiden Stenin ja Niemisen vesireitti Pekingin A-finaalin kakkoseksi oli mutkikas. Pari varmisti välieräpaikkansa keräilyerissä.
Luottamus omaan tekemiseen oli kaikesta päätellen koko ajan vankka.
-Siihen pitää luottaa. Jos alat herpaantua ja miettiä, missä muut menevät, silloin olet hukassa, Nieminen mietti pian maaliintulon jälkeen.
-Veneessä on kilpaillessa sellainen kupla, etten kuule katsomoa enkä mitään muuta. Minun pitää vain aistia se, mitä Minna tekee ja hänen pitää aistia minun soutuni. Se on meidän oma juttu, Sten jatkoi.
Suomen sijoitus oli sama toinen myös viime syyskuussa Münchenin MM-kisoissa.
Vaikka Sten ja Nieminen ovat vuodesta 2005 kilpailleet kevyen kaksikon kansainvälisellä huipulla, olympiafinaalin tärkeys väijyi mielessä.
-Startissa jännitti mahanpohjasta saakka ja maalissa tuli näytettyä tunteita niin, että vene meinasi kaatua, Sten myönsi.
-Lopussa tultiin niin, että otettiin irti kaikki, mitä oli jäljellä, Nieminen sanoi.
Hollannin ja Suomen kanssa mitaleista kamppailivat tiukimmin pronssia vienyt Kanada ja alussa johtanut Saksa.
-Jalat lauloivat hoosiannaa viimeisellä 200-metrisellä. Hoin joka vedolla, että "nauti-rento, nauti-rento". Vaikka tuntui kuinka pahalta, yritin nauttia soudusta, Sten kuvaili.
Jatkopäätös myöhemmin
Stenin ja Niemisen hopea on kautta aikojen kahdeksas Suomen naisurheilijoiden kesäolympiakisoissa saavuttama mitali.
Selkääntaputtelijoista ei näinä päivinä ole pulaa. Silti Sten ja Nieminen tekevät päätökset uransa jatkosta ja mahdollisista Lontoon 2012 olympiakisoista myöhemmin.
-Ainakin tämän vuoden osalta tämä on nyt tässä, Nieminen niittasi.
-Jos haluaa ylittää itsensä, voin suositella olympiakisoja muillekin, mutta omasta jatkostani en ole vielä varma, Sten tuumi.
Kevyessä kaksikossa kuudes vastustaja radalle asettuvien venekuntien lisäksi on puntari. Soutajien on pari tuntia ennen jokaista kisaa varmistettava vaa'alla, ettei kaksikon yhteispaino ylitä 114:ää kiloa.
Pekingissä Sten ja Nieminen hinasivat painojaan kuin hississä. Kilot oli karistettava viime sunnuntain alkuerään, tiistain keräilyerään, perjantain välierään ja viimeksi A-finaaliin.
Ylimääräistä vaivaa aiheutti se, että välierä siirtyi ukonilman takia torstaista perjantaille.
-Torstai-iltana päästettiin itkut, se oli tämän viikon pahin hetki, Nieminen tiivisti.
Faktalaatikko:
Soudun naisten kevyen pariairokaksikon A-finaalin kulku:
-500 m: Saksan Berit Annika Carow/Marie Louise Dräger kiskoi ensimmäisen 500-metrisen muita rivakammin, 0,31 sekuntia perässään Kanada ja kolmantena Suomi (-0,67). Hollannin kultapari Kirsten vander Kolk/Marit van Eupen kiihdytti verkkaisesti oltuaan viimeinen eli kuudes (-1,97).
-1000 m: Johtoon oli siirtynyt Kanadan kaksikko Melanie Kok/Tracy Cameron. Toisena soutanut Saksa oli jäljessä 0,34 sekuntia ja kolmantena Suomi (-0,54). Toisen viisisatasen kovinta vauhtia edennyt Hollanti oli noussut neljänneksi (-1,36).
-1500 m: Suomi oli noussut johtoon noin 1200 metrin kohdalla ja johti viimeisellä virallisella väliaikapaikalla toiseksi noussutta Hollantia 0,31 sekuntia. Kanada oli kolmantena (-1,00) ja Saksa pudonnut neljänneksi (-1,30).
-2000 m: Hollannin loppuveto oli muille liikaa, ja maalissa eroa toiseksi tulleeseen Suomeen oli 1,29 sekuntia. Kolmanneksi sijoittunut Kanada (-1,84) sai täyden vastuksen mitalitta jääneestä Saksasta (-1,98).
Kainalo:
Valmentaja Sinisalo tärkeä mies mitalin taustalla
Kaksikkosoutajien Sanna Stenin ja Minna Niemisen olympiahopeasta on kiittäminen hyvin toiminutta ryhmää. Kiitoksen soutajien ohella ansaitsevat varajäsen Ilona Hiltunen ja varsinkin venekunnan valmentaja Veikko Sinisalo.
Sinisalo sai pitkään tehdä työtään soudun parissa rauhassa täyskaima-näyttelijän Veikko Sinisalon varjossa. Stenin ja Niemisen MM-hopea viime vuonna alkoi muuttaa asetelmaa.
Yksikköä 1980-luvulla MM-kisatasolla soutanut Sinisalo on tärkeä mies pariairokaksikko-projektin taustalla.
-Joskus 2003 päätimme Minnan, Sannan ja Ilonan kanssa milanolaisessa hikisessä hotellihuoneessa aloittaa totisen projektin. Sanna souti silloin kevyttä yksikköä, Minna ja Ilona kaksikkoa.
Ensimmäinen etappi projektissa oli 2004 Ateenan olympiaregatta, jonne pääsy kuitenkin jäi karsintakilpailussa 0,12 sekunnin päähän. Tuolloin airon varressa olivat jo yhdessä Sten ja Nieminen.
-Ateenassa tuskin olisi mitalia vielä irronnut, Sinisalo huomautti.
Kunnonajoitus osui nappiin
Sinisalolle ei jäänyt Pekingin A-finaalissa jossiteltavaa.
-Hollanti oli vain parempi. Ei paljon, mutta riittävästi. Ihan käsikirjoituksen mukaan tämä meni.
Valmentaja sai vastailla kisaviikon aikana tyhjentävästi uteluihin Stenin ja Niemisen kunnosta. Keräilyeriin joutuminen viikon alkajaisiksi ei Sinisaloa huolestuttanut.
-Oli suunnitelma, että Sanna ja Minna ovat täällä parhaassa kunnossa tänään. Olisi ollut turha vetää alkuerissä parasta vauhtia.
-Ihmisen fysiologia on sellainen, että viikon mittaisessa koitoksessa vetää itsensä helposti yli. Siinä kuormitus menee helposti liikaa anaerobian puolelle, eikä soutu silloin kulje, Sinisalo perusteli.
Sinisalo ei vaihtaisi kuluneesta viiden vuoden jaksosta monta päivää pois.
-Tärkeintä on, että olemme luoneet sellaisen kokonaisuuden, että naisten on ollut hyvä harjoitella ja elää. Työt täytyy tehdä joka päivä hyvällä halulla. Siinä on oltava luottamusta systeemiin, valmennukseen ja omaan kalustoon.
Tärkeä mitali soutu-urheilulle
Imatralla asuva Sinisalo on Vuoksen rannalla harjoituksia valvoessaan kuin aitiopaikalta seurannut Stenin ja Niemisen kasvua lajinsa huipulle.
-Sanna on älyttömän päättäväinen, itsepäinen sanan positiivisessa merkityksessä. Teknisempi Minna taas tuntee veneen vauhdin Sannaa paremmin, joskin Sanna on hyvä seuraamaan Minnan rytmiä.
Suomen soutu saa kiittää Sinisaloa paljosta. Hän oli Soutuliiton toiminnanjohtaja raskaina aikoina 1990-luvun puolivälissä ja pyöritti liiton toimistoa kotonaan.
-Silloin 1997 liitto oli menossa konkurssiin. Oli pantava kiinteät kulut kuriin.
-Totta kai mitali merkitsee suomalaiselle soudulle paljon, että tullaan pienestä maasta ja pystytään taistelemaan suuria soutukulttuureja vastaan, Sinisalo sanoi.
Faktalaatikko:
Suomalaisten naisten voittamat mitalit kesäolympialaisten historiassa:
Kultaa: Aale Tynni taidelajit (lyriikkakirjallisuus), Lontoo 1948, Sylvi Saimo melonta (K-1, 500 m), Helsinki 1952, Heli Rantanen yleisurheilu (keihäänheitto), Atlanta 1996, Satu Mäkelä-Nummela ammunta (trap), Peking 2008.
Hopeaa: Kaisa Parviainen yleisurheilu (keihäänheitto), Lontoo 1948, Tiina Lillak yleisurheilu (keihäänheitto), Los Angeles 1984, Sanna Sten-Minna Nieminen soutu (kevyt pariairokaksikko), Peking 2008.
Pronssia: Päivi Meriluoto jousiammunta (henkilökohtainen kilpailu), Moskova 1980.
Lisäksi Ludovika ja Walter Jakobsson voittivat vuonna 1920 Antwerpenissä kultaa taitoluistelun pariluistelussa, joka oli tuolloin vielä kesäkisalaji.
STT-REIMA RAUTIAINEN