Lihanjalostusteollisuus on Suomessa voimakkaasti keskittynyt, mutta myös pienellä teurastamolla on mahdollisuuksia. Oulun seudun ainoa teurastamo on nykyään Oulun Seudun Teurastamopalvelut Oy.
Yhtiön toiminta aloitettiin viime kesänä edellisen teurastamoyrittäjän konkurssin jälkeen.
"Me pärjäämme paikallisuudella, joustavuudella ja hyvällä ammattitaidolla", sanoo yhtiön toimitusjohtaja Sakari Haataja.
Yhtiö ei itse osta teurastettavia eläimiä, vaan se tekee ainoastaan työt. Pääasiallinen asiakas on Savo-Karjalan Liha Oy.
Hankintaa tehdään aikaisempaa laajemmalta alueelta ja markkinat vetävät, pääosa lihoista menee pääkaupunkiseudun tukkureille
Oulun Seudun Teurastamopalvelut Oy on vajaan vuoden ajan tarjonnut myös tuottajille mahdollisuuden niin sanottuun rahtiteurastamiseen. Tilallinen voi ostaa vaatimukset täyttävät teurastamopalvelut ja markkinoida sitten lihat itse suoramyyntinä kuluttajille, vähittäiskaupalle ja vaikkapa pitopalveluille tai ravintoloille.
Sakari Haatajan mukaan pienellä yrityksellä elo on tiukkaa, mutta kiinteitä kuluja tarkkaan seuraamalla on pärjätty. katteet eivät tosin kovin korkealle pääse nousemaan. "Tällä ei kyllä rikastu", Haataja nauraa.
Henkilökunnan on pystyttävä tekemään monenlaisia töitä. Lisääkin teuraseläimiä mahtuisi vielä nykyisen tuotannon puitteisiin.
Teurastamolla on töissä kahdeksan henkilöä. Osa henkilökunnasta on myös yrityksen omistajina. Teurastustöitä tehdään neljänä päivänä viikossa.
Tavoitteena yhtiöllä on 1,5 miljoonan kilon vuotuinen tahti, suurempien yritysten mittakaavassa se olisi vähän.
Haatajan vetämä yritys on Suomenkin mittakaavassa kovin pieni. Haatajan mukaan kuitenkin joustavuus on se tekijä, joka antaa mahdollisuuksia. Tilalta saatetaan tarvittaessa ottaa mukaan hyvinkin pieni erä eläimiä, ja siitä on Haatajan mukaan etua niin lihantuottajalle kuin teurastamollekin.
Koko Suomenkin teurastamoyritykset ovat Haatajan mukaan maailman mittakaavassa pieniä. Jos kaikki alan yritykset koottaisiin yhteen Suomessa, ne mahtuisivat hyvinkin yhden tanskalaisen yhtiön sisälle.
Teurastusyritykset ovat harventuneet; lähin kollegayritys on Kemissä. Haatajan mukaan monet paikalliset lihantuottajat ovat kuitenkin alkaneet huomata, että joustava, pieni toimija on tarpeen alueella.
Lihan laadusta huolehtiminen on erittäin tarkkaa nykyään. Näytteitä lähetellään tutkittavaksi lentokoneellakin. Touhu on äärimmäisen tarkkaa ja byrokraattistakin, mutta siihen teurastamoyrityksen on sopeuduttava.
"Suomesta on löytynyt yksi BSE-nauta. Se maksaa edelleen alan teollisuudelle kovasti", Haataja toteaa.
Suomessa naudanlihan tuotannosta vastaavat pääasiassa maidontuottajat. Naudanlihaa tuotetaan 10 prosenttia vähemmän kuin on kysyntää. Vaje täytetään tuonnilla.
Se on Haatajan mukaan nähtävissä, että lopettavia tiloja on yhä enemmän. Se ei tietenkään ole pienen teurastamoyrityksen etu, että pienet tuottajayksiköt vähenevät.
